HAKON.
Miks säpsähdit? Voi, kaikkivaltias!
Sen liinan tunnen.
AKSEL.
Tuskas hillitse!
HAKON.
Sä sidot mua sillä vaattehella?
AKSEL.
Niin, ett'ei kuiviin juokse veresi.
HAKON.
Sä sidot mua sillä vaattehella,
Joll' onnesi ma raastoin?
AKSEL.
Herra, toinen
Tää liina on.
HAKON.
Ei, ei. Se on se vaate,
Jonk' inha Knuuti halkais', Aksel, sun
Ja Valpur sulon välillä. Sen tunnen.
Voi, älä kääri sitä käsivarteen,
Se polttaa enemmän ja lisää tuskaa.
AKSEL.
Se luonnollist' on, että haava polttaa
Ja kääre kivistää. Nyt mieltäs malta
Ja lepää hetki, kuninkaani. Sitte
Vasemmin käsin miekkaan käy ja seuraa
Taas Akselia vihollistas vastaan.
Väkeä kuninkaan läss'olo tukee;
Ja oikeana kätenäs ma olen.
HAKON.
Halveksijanko salakostoa
On tuo? Vai luonnon tosijaloutta?
Kuink' ymmärrän sua? Hakonin pään päälle
Kokootko tulisia hiiliä?
AKSEL.
Ma Jumal' avit' uskollisna tahdon
Sua palvella, en loukata, en syyttää.