HAKON.
Valpurin tähden Hakon Norjan kruunun
Nyt kadottaa, mut Valpurin — hän itse
Valpurin tähden kadottaa. Niin, huomaa
Mun lahjan' arvo! Voitonhalun vuoks ei
Vähempää suuremmalla palkita.
AKSEL.
Oi, jalo serkku!
HAKON.
Mut ma horjahduin;
Sun puhdas sielus, jalo mieles silmän'
On aukaissut; ja urheasti — sillä
Mä hyvää tarkoitan — mä hillitsen
Mun sydämeni himoa, ja annan
Sun Valpurisi sulle; annan sulle,
Min rakkaimpana maailmassa pidän.
Mua oikein tunne, — uhrauksen' huomaa!
AKSEL.
Sen näen, sen taivas näkee, jalo Hakon!
HAKON.
Syleile mua nyt!
AKSEL.
Käs'varttas varo!
HAKON.
Nyt haav' ei enää polta, kivistä
Ei vaate; raittiin yrtinmehun lailla
Se vilvoittaa.
AKSEL.
Oi, kuninkaan'!
HAKON.
Nyt Erling
Hakonin voittakohon! Hakon itsens'
Uljaasti voitti; hänen voittonsa
On suurin.
AKSEL.
Mut ei saa se jäädä sikseen;
Myös voiton toisen voittaa tahdomme.
(Hälinää kuuluu kirkon ulkopuolelta.)
Nyt huolet' ole. Vähän vielä lepää!
Sun kultakypäris on raskas, pääsi
Jo kevennystä kaipaa: kypäris
Mun anna ottaa! Tuoss' saat mun sen sijaan,
Se köykäisemp' on.