(Hälinä paisuu; Aksel viskaisee hartioillensa kuninkaan
purppurakaapun, joka haavaa sidottaissa on hellinnyt.)
HAKON.
Mitä teet sa, Aksel?
AKSEL.
Vaan huolet' ollos, herra! Joku tulee;
Vihollisia ehkä; kilpenäs
Suo Akselin siis olla.
Vihollisjoukko ryntää sisään.
PÄÄMIES.
Tuolla on
Hän, tuolla! Tuopa kultakypärissä,
Purppurakaapuss'. Se on kuningas.
Sen päälle syöskää, surmatkaa hän.
HAKON.
Aksel!
Oi, nyt ma kumman käytöksesi tajuun.
Takaisin kypär' anna.
AKSEL.
Vedä miekkas!
Asetu niin, ett' oikeata kättäs
Ruumiini suojaa. Kun saat tilaisuuden,
Niin lyö, ja vetäy jälleen takaisin!
(Huutaa:)
Tulkaatte tänne, raukat! Täss' on Hakon,
Ja paljas miekkans' on. Hän Herran huoneess'
Ei ilkimurhaa pelkää. Tänne tulkaa,
Te heittiöt, jotk' ette tohdi seista
Mies miestä vastaan kunnon taistelussa,
Vaan kultaa kuninkahan murhall' ostaa.
Janosta leijonan tää kieli vilkkuu,
Verellä ilkiöin se virvoittaitkoon!
HAKON (vetää miekkansa).
Hän peijaa teitä! Norjan valtias
On tässä; rosvot käsin vasemmin
Hän kaataa.
AKSEL.
Vaiti, Aksel Thordinpoika!
Sa haavoitettu olet; Hakon itse
Voi puolustaita.
VIHOLLINEN.
Käykää päälle, käykää!