Näitä aatteellisia aiheita syvästi käsittämällä ja taitavasti runopukuun luomalla on Aischylos sepinnyt suurisuuntaisen nerontuotteen, joka uhkuu syviä ja korkeita, useinpa suloisiakin tunteita ja ajatelmia kielimuodossa, joka ei aina tunnu riittävän rikasta sisältöään, noita pontevia, korkealle lentäviä ajatuksia ilmi lausumaan. Hän on siten valaiseva ylevän runoustyylin esimerkki. Kieli vilisee rohkeita uusia sanasepityksiä ja lausekäänteitä, on kuvikasta ja metaforain valinnassa uskaliasta, jonka lisäksi tulee karkea vanhanaikainen pontevuus ja suorasukaisuus, joka väliin vivahtaa trivialisuuteen. Tuommoista esitystä ei ole helppo muilla kielillä mukailla. Melkein mahdottomia ovat kääntäjälle nuo monet omituiset sanayhdistelmät ja liittoperäiset sanat, joiden jäljittely usein tuntuu teeskentelyn tapaiselta. Monasti saa sentähden tyytyä lausumaan ajatuksen vaan ylimalkaan, luopuen sen omituisesta esitysmuodosta, joten taas käännös vahingokseen melkoisesti menettää alkuperäistä mehuansa.
Oresteia esitettiin Athenassa ja sai ensi palkinnon Dionyson juhlassa v. 458 e.Kr.
* * * * *
Suomennos perustuu etupäässä Schneidevin'in tekstiin. Häneltä on myös selityksiä lainaeltu.. Muuten on suomentajalla ollut paras apu vaikeiden paikkain ymmärtämisessä B. Risberg'in oivallisesta ruotsinnoksesta. Niinpä on myöskin noudatettu hänen säejakojansa. Helpottaakseni lyyrillisten osain lukemista olen sivujen alle kohdilleen lisännyt runomittakaavat.
Suomentaja.
AGAMEMNON
Aischylon tekemä näytelmä
Kreikkalaisen alkuteoksen runomitoilla suomennettu ja lyhyesti selitelty.
HENKILÖT:
Agamemnon, Argoon kuningas.
Klytaimnestra, hänen puolisonsa.
Aigisthos.
Kasandra, Priamon tytär.
Vartia.
Airut.
Kuoro, jona on kakstoista Argoon vanhusta.