KOKO KUORO. (7. vastasäkeistö.)
Voi murhavuode, kun levon kurjan soi! Kavalasti surmas sun vaimosi viiltämä kaksois-haava.
KLYTAIMNESTRA. (8. vastasäkeistö.)
Ole vai! talohon veti turmion tuo
kavaluudellaan!
Jos taimeni mullen tuost' ylennyt,
sulo Ifigeneia, jot' ain' ikävöin,
isältään koki julmaa, julmaa myös
kokekoon isä! kalvan lyömänä nyt
sovittain tihotyön
Manalass' isotelkoon siitä!
3:S KUORORIVI. (9. säkeistö.)
No tartuinhan vaikeaankin pulmaan! Neuvoa, kunne kääntyis,[161] ei keksi äly, huonehan jo horjuu. Jo rankan ver'-satehen linnan kaatavan ma varon, kun lakkas vihmapirske.[162] Jo Dike sieraan uuteen hioo asettaan: häll' ollee mieless' uusi turma.
KUORONJOHTAJA. (2. vastasäkeistö.)
Oi maa, josp' oisit kätkenyt mun povehes, enk' ois hänen vuodettaan hopeaisess' ammeessa nähnyt! Kuka hautaan vie hänet, itkevi hänt'? joko julkenet sie, oman surmattuas uros, itkien viettää peijaisiaan, vale-lempeä sielulleen osottain sovittaa pedontyötäsi väärin?
KOKO KUORO. (3. vastasäkeistö.)
Ken jalon sankarin haudalla hälle lausuu[163] vilpittömällä mielin kiitokset itkua vuodatellen?