KLYTAIMNESTRA. (10. säkeistö.)
Siit' ei sovi lausua huoltasi sun:
mun lyömänä hän
sai surman, mie hänet hautaan myös,
ehk' ei kotolaiset itkekään,[164]
Kyll' Ifigeneiakin, kohdatessaan
tytär taattonsa siell'
suruvirran[165] vuolteilla, hellästi, niin
kuni kohtuus on,
hänet suudellen helmaansa sulkee.
3:S KUORORIVI. (9. vastasäkeistö.)
Tää solvaus solvaisun on palkkaa;[166] tuomio tuskallist on. Hän lyöjän löi, murha kosti murhan. Niin kauan kuin seisoo Zevs, hän säännön sääs: jos pahoin teet, pahoin käy sun. Niin on![167] Ken talost' ajais lapsen pois, ken kiskaltaa vois renkaan heimovitjast' irti?
KLYTAIMNESTRA. (10. vastasäkeistö.)
Kas, siin' älysit tosi lauselman![168]
Ja siksipä mie
Pleistheniidein[169] kostonhengelle teen
valan, ett' osahain olen tyytyvä, jos
kovahankin, kun tyly täst'edes vaan
talon jättävi, lähtien heimoa muut'
välinäisillä murhilla murtelemaan.
Enpä riistojakaan
kysy suuria, kunpahan linnasta vaan
iäks' karkoittaa
sukumurhan vimman ma voisin.
Aigisthos tulee, yllään kuninkaanpuku, aseellisia seuranaan.
AIGISTHOS.
Oi kostopäivän kirkkaus sa riemuisa! Nyt tiedän, että taivahasta katsellen maan päälle jumal' ihmisharhat rankaisee, kun kostotarten kutomissa verkoissa ma riemumielin nään tuon miehen makaavan, isänsä käden ilkijuonet korvaten.[170]
Maan kuningas tääll, Atrevs, tämän isä näät — nyt tarkoin kaikki kertoaksein — karkoitti kotoa, kansan keskelt' isäni, veljensä Thyesteen, kun he valtikasta kiistivät. Palattuansa parka turvaa pyytäen, Thyestes turvan saikin eikä tarvinnut kotonsa multaa hurmehellaan veristää. Mutt' teeskennellen riemupäivän vietäntää tuon herja isä Atrevs, elki mielessään, asetti kohteljaasti isäni äärehen tään omain lasten lihaa — herkku-ruoaksi, kun varpahat ja kätten kärjet silponut ja kätkenyt ol' yksin istujalta pois.[171] Tää pahaa arvaamatta ryhtyi paistihin ja söi — sukunsa vaurioksi, niinkuin näät. Havaittuansa sitte työnsä hirmuisen, hän kiljas, syöksyi seljin, oksens murhakset, ja vannoin hirmusurmaa Pleistheniideille kiroopi vieraspöydän pyhän poljentaa: "Pelopsin koko heimo samoin sortukoon!"