AISOPOKSEN SATUJA
56 eläintarinaa
Suomentanut
Werner Anttila
Lasten oma kirjasto 1
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1927.
SISÄLLYS:
Susi ja karitsa
Karju ja aasi
Koira ja varjo
Kissa ja kukko
Jalopeura, karhu ja kettu
Apina ja kettu
Sika ja susi
Susi ja kurki
Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri
Vanha jalopeura
Kettu ja korppi
Paimenpoika
Sairas hirvi
Jalopeura ja hiiri
Onneton avioliitto
Sammakot kuningasta haluamassa
Haukka, sammakko ja hiiri
Kotka ja kettu
Häijy koira.
Kettu ja haikara
Jänikset ja sammakot
Koira ja susi
Hirvi katselemassa veteen
Härkä ja sammakko
Hevonen ja jalopeura
Hevonen ja aasi
Kettu ja sairas jalopeura
Hirvi ja hevonen
Leopardi ja kettu
Tonnokala ja pyöriäinen
Pillinpuhaltaja ja kalat
Hevonen ja kuormitettu aasi
Hännätön kettu
Jänis ja kilpikonna
Jalopeura ja kettu
Hirvi ja kauris
Kotka ja varis
Aasi, jalopeura ja kukko
Kilpikonna ja kotka
Apina ja pyöriäinen
Kettu ja naamio
Hupsu kameli
Kissa ja hiiret
Kissa ja kettu
Jalopeura, aasi ja kettu
Kettu ja susi
Susi ja jalopeura
Jalopeura ja muut pedot
Kukko ja kettu
Karhu ja mehiläiset
Kettu ja apina
Koira hinkalossa
Kaupustelijan aasi
Aasi, kettu ja jalopeura
Kettu ja pihlajanmarjat
Hiirien kokous
SUSI JA KARITSA
Olipa kerran susi latkimassa vettä puron rannasta ja äkkäsi karitsan, joka samaan aikaan polskutteli purossa hyvän matkan päässä alempana. Mutta heti kun susi oli iskenyt silmänsä tähän saaliiseen, hyökkäsi se sinne suu auki. »Kuuleppas, vintiö», ärjäisi susi, »kuinka sinä uskallat tulla sekoittamaan minun juomavettäni?» »En tosiaankaan», vastasi karitsaparka, »osannut arvata, että teidän vetenne pilaantuisi noin kaukana täältä, kun puro virtaa alaspäin». »No no», sanoi susi, »sinä et kai lakkaa viisastelemasta, ennenkuin turkkisi on kiskottu nurinpäin korviesi yli, niinkuin isällesikin kävi puoli vuotta takaperin, sillä isäsi pärpätti samalla ilkeällä tavalla; tottahan sen muistat, miekkonen». »Uskokaa minua, herra», virkkoi viaton karitsa pelosta vavisten, »minä en silloin vielä ollut tullut maailmaan». »Voi sinua kelvotonta», huusi susi, »eikö sinulla ole häpyä eikä omaatuntoa? Mutta koko sinun rodussasi onkin pelkkää vihaa minun sukuani vastaan, ja kun kohtalo on näin sopivasti toimittanut meidät yhteen, saat sinä maksaa muutamista esi-isiesi synneistä, ennenkuin eroamme.» Ja sitten susi muitta mutkitta karkasi kiinni onnettoman, avuttoman karitsan kurkkuun ja repi uhrinsa kappaleiksi.