Sentähden sanotaan: »Kyllä susi syitä löytää, kun mieli lampaanlihaa tekee.»

KARJU JA AASI

Kerran aasi yltyi niin julkeaksi, että ratkesi irvistelemään ja kiljumaan karjulle vasten turpaa. Karju alkoi ensin näytellä torahampaitaan, kun piti niellä moinen loukkaus, mutta sitten se keksi ja sanoi: »Sama se, räyhää vain ja ole lisäksi aasi. Pane muuten mieleesi, että raatosi pelastuu vain luonteesi kehnouden takia.»

KOIRA JA VARJO

Ollessaan juuri menossa puron poikki, hyvä lihapala suussa, koira oli näkevinään veden alla toisen koiran, joka oli samassa puuhassa. Sen mieleen ei johtunut, että siellä oli vain sen oma kuva. Ahneudessaan se tahtoi ryöstää toiselta koiralta lihapalan, syöksyi hampaat irvissä päistikkaa veteen ja menetti omankin palansa.

KISSA JA KUKKO

Kukolla oli kerran niin surkea kohtalo, että se joutui kissan kynsiin. Jo kuukauden verran oli mirrin tehnyt mieli päästä siihen käsiksi, mutta se ei kehdannut riidellä ilman mitään näennäistä syytä. »Kuuleppa, herraseni», sanoi mirri, »mitä ihmettä sinä mekastat ja kieut öisin, niin ettei likelläsi voi nukkua?» »Voi voi», selitti kukko, »minähän herätän vain silloin, kun pitää jo nousta ja lähteä työhön». »Vai niin», tuumi mirri, kyselemättä sen enempää; »nyt sattuu olemaan minun aamiaisaikani, eivätkä kissat elä tyhjillä sanoilla.» Sitten mirri raapaisi kukkoa kynnellään ja teki niin lopun sekä kukosta että jutusta.

JALOPEURA, KARHU JA KETTU

Jalopeura ja karhu olivat kerran yhdessä tavoittaneet peuran ja riitelivät nyt kynsin ja hampain, kumpi saisi viedä saaliin mukanaan. Siitä tuli kova kamppailu, kunnes molemmat uupuneina hellittivät otteensa henkäistäkseen. Mutta silloin osui kettu retkillään sinne ja huomattuaan, kuinka oli riitelijöiden laita, sieppasi peuran omiksi tarpeikseen ja sitten nokkelasti vilisti tiehensä. Jalopeura ja karhu näkivät kyllä tämän tempun, mutta eivät jaksaneet ensi hädässä nousta sitä estämään. Niinpä ei auttanut muu kuin mietiskellä tähän tapaan: Tässä me olemme raastaneet toisiamme selvittääksemme, kummalle saalis jäisi, kunnes tuo kirottu kettu rosvosi sen meiltä molemmilta.

APINA JA KETTU