Tuskin oli Kitty-rouvan kantotuoli lähtenyt Seurahuoneen edustalta, kun lady Standishin kyytikärryt vierivät ratisten esille kulman takaa.
Loordi Verney, joka juuri oli menossa takaisin sisälle, pysähtyi uteliaisuudesta ja ihmeissään katselemaan, kuka vieras saapui noin epätavallisissa ajopeleissä. Tuntiessaan lady Standishin hän jonkun verran hämmästyi ja nolostui, mutta ei mielestään voinut olla astumatta palvelija- ja kantajajoukon lävitse ja tarjoamatta kättään.
— Oi, loordi Verney, — sanoi Julia hartaasti kuiskaten, — olkaa hyvä ja viekää minut tätinne luo, sillä olen kovin hänen apunsa ja neuvojensa tarpeessa. Viekää minut heti hänen luokseen, — pyyteli rouva-rukka yhä kiihtyneempänä.
He kulkivat hienosti puetun väkijoukon välitse, Julian tuntematta ketään tuttavia, kuulematta huomautuksia tai naurunvirskunaa ympärillään; Verney taasen koki nuoriin ytimiinsä asti vaikutuksen, jonka rouvan matkapuku ja hajamielinen ilme tekivät.
"Jospa olisin taas Verneyn linnassa", — ajatteli hän ja havaitsi, että tämä toivomus oli jo kauan itänyt hänen rinnassaan.
Nyt lady Maria ei kaivannut puhetorvea. Leskirouva sai kuulonsa takaisin niin nopeasti kuin olisi ihme tapahtunut.
— Oi, lady Maria! — huudahti Julia ojentaen hänelle molemmat kätensä, voimatta hillitä kyyneliään. — Oi, lady Maria, sir Jasper on jättänyt minut, minä olen huutavassa hukassa! Olen kuullut hänen lähteneen Devizesiin. Minun täytyy häntä seurata. Te olette äitini vanhin ystävä; tahdotteko tulla mukaani tukemaan ja suojaamaan minua?
Pienestä piiristä kuului mielenkiinnon sorinaa. Lady Maria nyökkäili ympärilleen ihastuneena tilanteesta; mieluisessa uteliaisuudessaan kohotellen harjaansa muistutti hän Kitty-rouvan kakadua enemmän kuin koskaan.
— Pikku-rukka, nuori pikku-rukka, — sanoi hän taputtaen lady Standishin kättä; — äitisi vanhin ystävä, aivan niin… aivan oikein ja sopivaa, että tulit minun luokseni. Ja sir Jasper on siis jättänyt sinut; sir Jasper on siis mennyt. Ja kenen kanssa, rakas ystävä?
Lady Maria hartaasti uskoi lausuneensa nämä viime sanat vienolla sivukuiskauksella; mutta hänen haudankolea bassonsa ei koskaan ollut kaikunut selvemmin. Lady Standishin heikko ehkäisevä paheksumishuudahdus upposi kuitenkin täydellisesti uuteen, kimeiden naisäänien viiltelemään meluun, joka nyt nopeasti lähestyen nousi Seurahuoneen eteisestä.