Loordi Verney havahtui äkkiä tietoisuuteen siitä, että häntä oli hirveästi loukattu ja että hän oli vimmatun vihainen. Sopertaen epäselviä sanoja vaati hän kostoa jumalilta ja ihmisiltä. Kyytikärryt, hei, ja pistooleja hetimiten! — Miekkani! — huudahti hän hapuillen säilää, joka kuitenkin Bathin kuolemattoman juhlamenojen toimitsijan säännösten mukaan tässä hienossa seurassa oli poissa luonnollisesta paikastaan hänen jalolta kupeeltaan.
— Tule kanssani, — huudahti kapteeni Spicer, taputtaen kiihtymyksen puuskassa suojelijaansa olalle. — Minä seison tietysti puolestasi, poika! Tarvitset todistajan. Jumaliste, — kerskasi herttainen kapteeni, — ennen kukon laulua varrastamme sir Jasperin maksan.
XX kohtaus.
Vaunulamppujen sivusäteet leikkivät lesken pehmeillä, veitikkamaisilla kasvoilla, heittivät houkuttelevia varjoja hänen silmiensä alle ja loivat liikkuvia hymykuoppia noiden huulien ympärille, jotka näkyivät alati kehoittavan suuteloihin.
Hänen mukavasti istuessaan vaunujen nurkassa, mustaan silkkihilkkaan verhottu pää nojaten pieluksiin, ilmeni tässä epävarmassa, lepattavassa valonvälähtelyssä jotakin lapsekasta kaikessa hänen ulkonäössään. Jotakin lapsekasta oli myöskin hänen täydellistä luottamusta ja riemastusta todistavassa asennossaan.
Toinen käsivarsi ojennettuna rouvan pään yli ja kämmen leväten laudoituksella, toinen käsi vielä ovenrivassa Denis O'Hara katseli Kittyä, joka oli näin täydellisesti jättäytynyt hänen valtaansa, ja tunsi melkein tuskaa lähentelevän hellyyden puristavan sydäntänsä. Tähän asti hänen liukas kielensä ei vielä koskaan ollut uupunut naisen seurassa huulien rientämättä täyttämään vaitioloa sopivalla hyväilyllä. Mutta ei niin tänään.
"Mikä minua oikeastaan vaivaa?" sanoi hän itsekseen ikäänkuin hän oman intohimoisen rakkautensa voiman peloittamana ei olisi löytänyt mitään samalla kertaa sekä kylliksi kiihkeitä että kunnioittavia sanoja, millä tunteensa ilmaisisi. Ja "Mikä häntä vaivaa?" kyseli tällä haavaa Kittykin. "Ja miksi hän pitää kättään pääni yläpuolella?" ihmetteli hän.
— Olet kovin kaunis! — jokelsi irlantilainen vihdoin.
Rouva Bellairs kohottausi vihaisesti kuin olisi häntä pistetty.
— Taivas! — huudahti hän työntäen pienet etusormensa korviinsa. —
Herra O'Hara, jos vielä kuulen ne sanat, niin hyppään pois vaunuista.