"Oh", mietti Kitty, "nyt vihdoinkin saamme oikein hauskaa!"

Ja koska hänessä oli liian paljon taiteilijaa ajatellakseen vain omaa mukavuuttaan, kun oli vaikutuksen tekeminen kysymyksessä, hän päätti siirtää ratkaisun kypsyneeseen hetkeen, maksoi mitä maksoi. Senpä vuoksi hän, juuri kun O'Hara huudahti kummastuksen ja inhon äänellä: — Tuli ja leimaus, rakkaani, eikö tuolla olekin se mylvivä härkä sir Jasper! — heti peitti kasvonsa röyhelöllään ja pyörtyi irlantilaisen povea vasten.

Sir Jasper hyökkäsi vaunujen ovelle. — Mylvivä härkä! — ammui hän. — Kyllä teille opetan, sir, kuka olen! Opetan sille naiselle… opetan… opetan…

Herra Stafford riensi kepeästi apuun.

— Taivaan tähden, — hillitsi hän, — muista toki, että olemme herrasmiehiä; anna miekkojen tai pistoolien, Jasper, taikka miekkojen ja pistoolien, jos niin tahdot, ratkaista asia, vaan älä ryhdy käyttämään nyrkkejäsi ja kauluksesta ravistelemaan. Tyynny, Jasper! Ja sinä, sir, — sanoi hän O'Haralle niin ankarasti kuin hän hytkähdyttelevältä naurultaan voi, — koska olet tehnyt parhaasi liittääksesi herrasmiehen päähän jotakin, [Muutamien kansojen keskuudessa sanotaan, että petetyllä aviomiehellä on sarvet.] mikä saa hänen hattunsa vinoon koko lopuksi ikää, pidätkö jalomielisenä mainita hänen tilaansa niin täsmällisellä nimellä?

— Hst, — varoitti O'Hara liian hätääntyneenä välittääkseen herjauksista tai ivasta, — tehkää minulle tietä, hyvät herrat, Jumalan tähden. Ettekö näe, että rouva on pyörtynyt?

Äärettömän huolellisesti ja hellävaroen hän astui ajopeleistä taakkoineen, työkkien tieltään toiselta puolen uteliaan ja palvelevaisen isännän, toiselta ponnistelevan aviomiehen.

— Voi, mitä olenkaan tehnyt! — huudahti suunniltaan säikähtynyt rakastaja, kun hänen käsivarsillaan kantamansa painon hervottomuus alkoi täyttää häntä pelolla lemmittynsä puolesta. — No, eihän ole minkäänlaista hätää! Katso, enkö minä ole tässä? Oohh, armahaiseni, jos…

Mutta nyt sir Jasper pääsi ystävänsä hoivasta. — Minä en tätä kärsi, — huudahti hän. — Tämä on enemmän kuin liha ja veri voi sietää. Antakaa hänet minulle, sir. Miten uskallatte häntä pitää? — Hän hyökkäsi O'Haran kimppuun takaapäin, tarttuen häneen ja kuristellen häntä kurkusta.

— Kyllä minä teille kohta näytän, mielipuoli paholainen! — kiljahti O'Hara raivossa, joka ei ollenkaan antanut hänen ahdistajansa vimmalle perään. Näin hän huusi, mutta sitten hän nikahtuneena vaikeni.