— Lapsi, — sanoi hän liikuttavasti, kun loordi Verney heikosti vastusti, — täytyy näin olla. Olen tuntenut sen useammin kuin kerran; te olette liian nuori. — Hänen äänessään värähti vakaumus, joka ei jättänyt mitään toivoa mielenmuutoksesta, ja loordi Verney, joka jo oli huomannut rouva Bellairsin liian vaaralliseksi tenhottareksi mukavasti tavoitella, vastaanotti tuomionsa kristityn alistuvaisuudella, täten osoittaen äitinsä kasvatuksen kantaneen hedelmiä.
— Kaiken, kaiken täytyy nyt olla välillämme lopussa, — lausui Kitty hartaan liikuttavasti, — paitsi sydämellisen ystävyyden! Kätenne, mylord.
Hän kuroitti päättäväiset pienet sormensa tavoittamaan nuorukaisen kömpelöä kouraa.
— Herra O'Hara, — virkkoi hän kääntyen. — Minä annan teille anteeksi. Teidänkin kätenne, sir.
Joskin kättely Verneyn kanssa kävi häneltä aivan virallisesti, niin kämmen, jolla hän nyt tarttui O'Haran kylmään oikeaan käteen, oli nopeassa ja salaisessa puristuksessaan kylläkin kaunopuheinen. Mutta kenties ensi kertaa elämässään O'Hara hidasteli vastatessaan naisen merkkiin.
— Tarjotkaa kätenne toisillenne, — käski rouva Bellairs päättäväisesti ja yhdisti riitapuolten kämmenet.
Tässä Stafford riensi hilpeästi kauniin rauhanrakentajan avuksi.
— Oikein, oikein, — toimitti hän. — Puristakaa kättä asian päälle, niinkuin hyvien toverien sopii. Hyi, kuka saattaisi jatkaa riitaa noiden säteilevien silmien katsellessa? Älä käy alakuloiseksi, Verney-poikaseni! Mitä sinulle vasta eilen sanoin sädekehästäsi Kaivohuoneella?… Denis, ystäväiseni, olen sinusta aina pitänyt, mutta olen pitävä sinusta entistä enemmän, jos nyt sekoitat meille punssimaljan oikeaan tosi-irlantilaiseen tapaan, jotta voimme hukuttaa siihen kaiken vihamielisyyden ja juoda ystävyytemme lujittamiseksi… ja ennen kaikkea jumalaisen Kitty Bellairsin terveydeksi!
— Hurraa! — huudahti O'Hara, päättäen kulauksilla huuhdella sydämensä kivistystä lämpimän hilpeyden aalloissa. — Kaikin mokomin, — innostui hän, väänsi Verneyn kättä kuumeisen sydämellisesti ja loi vielä viimeisen kaihoisen katseen Kittyyn ja ihanaan, pettävään unelmaansa.
Sitten hän pyörähtäen kantapäillään pyysi palvelukseen valmiilta isännältä äänekkäästi sitruunia. — Ja saamari, muutama pullo, ystäväni… kulhollinen sokeria ja tilkkanen vettä… mitä pienempi kattila, sitä pikemmin kiehuu!