Taidolla, johon vain hän kykeni, kapteeni Spicer tämän jälkeen hävisi seurasta kenenkään häntä kaipaamatta.
XXIII kohtaus.
— Täällä on hurjat juomingit! — huudahti lady Maria.
— Oi, Jasper! — nyyhkytti lady Standish.
— Olisi hauska tietää, — toitotti lady Maria taas, — kenen noista kolmesta herrasta arvellaan karanneen Bellairsin lesken kanssa?
— Oi Kitty! — nyyhkytti lady Standish.
— Jumalani! — sanoi sir Jasper laskien höyryävän lasinsa kädestään ja tuskin uskoen silmiänsä.
Kitty rouva, joka istui O'Haran ja Staffordin välissä pöydän päässä, loordi Verneyn ja sir Jasperin ollessa asettuneina toisiaan vastapäätä, jatkoi tyynesti tuoksuvan juomansa maistelemista ja loi vain ilkamoivan katseensa tulijoihin, nauttien tavattomasti tilanteesta. Hän laski pidättävästi kätensä naapuriensa kalvosimille, kun nämä kummastuneina aikoivat kohteliaasti hypähtää jaloilleen. — Pysykää hiljaa, — hillitsi hän, — pysykää hiljaa ja antakaa sir Jasperin ensin häiritsemättä pikkuisen selvitellä välejänsä vaimonsa kanssa. Ei ole koskaan sekaannuttava aviopuolisoiden keskinäisiin asioihin, — lisäsi hän sievistellen, — se on aina ollut johtavia periaatteitani!
— Ka, sir Jasper Standish, — huudahti lady Maria, — ovatpa nämä somia hommia kolme kuukautta naimisissa olleelle aviomiehelle! (Hiljaa, rakas Julia-rukkani!) Irstailija! — puhisi vanha lady, lävistäen baronetin terävällä kairasilmällään. — Paheellinen heittiö! Maantierosvo!
— Minä vaadin, — piipitti lady Standishin valittava sopraano (hellässä itsepäisessä sydämessään hän oli tehnyt varman päätöksen olla enää koskaan päästämättä sir Jasperia silmistään), — minä vaadin, että minut heti viedään takaisin äitini luo, ja tahdon viipymättä avioeron.