— Häh? — tutkaisi leskirouva, saaden kuulonsa takaisin. — Mitä se on, mitä se on, Harry?
— Se on valitettavasti totta, — selitti loordi Verney hyvin kainosti.
— Rouva Bellairs on antanut minulle sanani takaisin.
— Suokaa minulle anteeksi, rakas lady Maria, — liritti leski.
— Taivas armahtakoon! — huudahti vanha rouva. Sitten hän ikäänkuin tietämättään hapuili pikaria Kittyn kädestä.
— Istukaa, istukaa te kaikki! — kehoitti rouva Bellairs. Stafford yhtyi häneen hilpeällä huudahduksella. Pyydettiin uusi malja. O'Haran silmät alkoivat pyöriä, hänen kielensä sai liukkautensa takaisin. Ja lady Maria ihmetteli, miten kauan hänen juomalasinsa kesti tyhjentää, mutta omituista kyllä ei koskaan laiminlyönyt katsahtaa toisaalle, kun rouva Bellairs perin hellällä huolenpidolla kuljetti hopeakauhaa sinnepäin.
— Toivon, — sanoi vanha rouva, jonka kasvot nyt olivat hymyilyn seppelöimät, — toivon, että herra O'Haran sydänlääke ei sentään ole voimakkaampaa kuin madeiraviini… joka lääkärini, herttaisen sir Georgen, sanojen mukaan on ainoa, mitä minä saisin juoda.
— Madeirako? — huudahti herra O'Hara. — Madeira on varsin oivallista viiniä… maukasta, kiihoittavaa juomaa. Mutta pelkään, että se saattaa liiaksi kuumentaa verta. Ja punaviini, — jatkoi hän aihettaan, — punaviini on erittäin sopivaa herrasmiehille; se vain tahtoo niin hitonmoisesti kylmätä vatsaa… kun sitä on tyhjentänyt neljä tai viisi pullollista… Kuulenko sinun sieltä mainitsevan portviiniä, Tom poikaseni? En kiellä, että portviinillä kyllä on etunsa. Se on voimakasta ja mehuisaa… mutta se on raskasta. Se nukuttaa juojaansa, ja se on hirveän huono merkki sitä vastaan; on näetten melkein yhtä pahoin, että mies pullon mennessä nukkuu kuin jos hän nukkuisi naisen tullessa. Sitten on samppanja: siitä tulee hilpeäksi, se on oikeata herrasmiehen juomaa, kun hän on yksinään… kauniin ystävättären parissa, mutta se ei sovellu suuremmissa seuroissa. Niin, rakkaat ystävät, — puhui O'Hara hämmentäen uutta keittoaan oppineen mestarin taituruudella, — jos haluatte juomaa, jossa yhtyy madeiran hehku punaviinin jalouteen, portviinin voima ja mehevyys samppanjan elähyttävyyteen, niin ei mitään maailmassa voi verrata somaan räiskyvään maljaan maustettua konjakkipunssia!
XXIV kohtaus.
Kitty-rouva oli ryyppinyt puolisen lasia näennäisesti suurella nautinnolla ja hillittömästi, ja lady Standish vastustellen imeskellyt muutamia lusikallisia. Pysähtyen neljännen annoksensa keskellä lady Maria oli vakuuttanut, että hän tosiaankaan ei kyennyt tyhjentämään pikariaan, ja oli samassa alkanut osoittaa epäjohdonmukaisuuden ja uneliaisuuden merkkejä. Herra O'Hara oli yltynyt rallattamaan laulunpätkiä, ja loordi Verney alkanut uudestaan viskellä vasikansilmäyksiä menettämälleen Kitty-rouvalle. Häärien vaimonsa tuolin ympärillä sir Jasper oli osoittanut epäilemättömiä katumuksen merkkejä sekä sovinnon kaipuuta. Itse Staffordkin oli käynyt suorapuheisemmaksi Kitty-rouvan ihailemisessa ja rahtuista rohkeammaksi kokkapuheissansa kuin oikeastaan oli sopusoinnussa hänessä tavallisesti ilmenevän hyvän kasvatuksen kanssa. Mutta vihdoin pieni leski katsoi ajan tulleen hajoittaa seura.
Siinä nousi aika melu, tavaton käskyjen ja vastakäskyjen jakelu.