Karhun ravintolan suureen saliin oli jäänyt enää vain kolme henkilöä: uljaat herrasmiehet O'Hara ja Stafford sekä rouva Bellairs.
Kitty-rouva oli menestyksellä näytellyt osansa; ja kuitenkin hän viipyi.
— Hyvää yötä, — alotti hän ja singahdutti katseen Staffordiin. — Mahtaakohan, — virkkoi hän viattomasti, — vaununi jo olla valmiit ja lieneekö lady Maria hyvin hoivattuna?
— Menen katsomaan, — sanoi Stafford koruttomasti ja poistui.
O'Hara seisoi pöydän ääressä verkalleen pistellen kauhaa punssiin ja hajamielisesti juoksuttaen nesteen takaisin maljaan. Kitty siirsihe sivuittain hänen luokseen.
— Denis! — virkahti hän.
Puhuteltu käänsi hurjan kirkkaat silmänsä häneen, mutta ei vastannut mitään.
— Minä lähden nyt takaisin, — sanoi rouva ojentaen kätensä.
O'Hara laski kauhan huolellisesti alas, nosti hänen pienten sormiensa päät huulilleen ja suuteli niitä. Mutta hänen kätensä ja huulensa olivat kylmät.
— Kunnia olkoon Jumalalle, — huudahti hän, — oikein suurenmoisen leikin sinä olet kanssani leikkinyt… oikein Bathin huvinäytelmän, Kitty!