— Saakeli! — huusi sir Jasper kääntyen häneen päin ja äkkiä huomaten ystävänsä hiekanväriset tuuheat kulmakarvat. — Te, hyvä Jumala? Te? Puh, puh, mahdotonta ja kuitenkin… Herra eversti Villiers! — jatkoi sir Jasper hirveällä äänensävyllä, — kirjoititteko te tämän kirjeen? Puhukaa! Kirjoititteko vai ettekö, mies? Puhukaa, vai täytyykö minun väkisten kiskoa sanat kurkustanne?
Käyden tummanpunaiseksi kasvoiltaan eversti Villiers oli halpaavasta raivosta tukehtumaisillaan.
— Stafford, Stafford, — hän sopersi, — sinä olet todistajani. Nämä ovat julkeita herjauksia, jotka ovat pestävät verellä.
— Kirjoititteko tuon kirjeen? Sanokaa suoraan! — kiljui sir Jasper, ravistellen loukkaavaa asiakirjaa everstin vääntyneiden kasvojen edessä.
— Minäkö, — huusi eversti ja löi sir Jasperin käden raivokkaasti syrjään, minäkö? Minäkö kirjoittaisin tuollaista turkasen hölynpölyä! En, sir! Hiisi vieköön teidät ruumiinenne ja sieluinenne, sir Jasper, kuinka rohkenette minulta sellaista kysyä?
— Ei, — virkkoi sir Jasper, — tietysti ei! Ah, minä olen houkka, Villiers. Suokaa anteeksi. Ei meidän välillämme mitään riitaa! Ei, tietysti ette te saata se olla! Tuo nenä, nuo liivit, kuusikymmentä ikävuottanne! Hyvä Jumala, minä tulen hulluksi!
— Kah, mies, — sanoi Stafford niin pian kuin hän voi naurultaan puhua, — Villiersillä ei ole koko päälaellaan sen vertaa hiuksia kuin nyt pitelet kädessäsi. Riisu peruukkisi, Villiers, riisu peruukkisi ja anna kaljun kallosi julistaa loistava viattomuutensa.
Täten puhuteltu urhea herrasmies oli käynyt tummaksi kasvoiltaan. Vaikka hän puhui läähättäen ja katkonaisin sanoin, oli hänen raivollaan kuitenkin varsin määrätty tarkoituksensa.
— Minua on loukattu, minua on loukattu, — änkytti hän; — asia ei voi loppua tähän. Sir Jasper, te olette loukannut minua. Minä olen punatukkainen mies, sir. Olen lähettävä jonkun tuttavani luoksenne.
No, — virkkoi sir Jasper, — koska välimme siten on, tahdon myöskin varmistua Tomin sanojen totuudesta ja hankkia teille syyn, minkä puolesta taistella! — Puhuessaan hän ojensi kätensä ja riuhtasi tekotukan eversti Villiersin päästä.