Ystävänsä käden pakoittamana vaipui sir Jasper tuoliinsa. Hänen jänteensä melkein raksahtelivat ponnistuksesta, jolla hän hillitsi itsensä.
— Olen tullut, — sanoi Denis O'Hara, — ystäväni, kapteeni Spicerin puolesta. Tapasin hänet hetkinen sitten heilumassa Gay-katua alaspäin; kautta Pyhän Patrikin, hän harppaili kuin jänis, jolla on koira kintereillä! "Sinä juokset jotakuta pakoon, Spicer", sanoin minä. Ja hän vastasi: "Minä pakenen sitä hourailevaa mielipuolta sir Jasper Standishia." Anteeksi, sir Jasper, ne olivat hänen sanansa, nähkääs.
— Ja mikä, sir, — keskeytti sir Jasper pahaaennustavalla äänellä, — mikä, sir, jos saan kysyä, oli tarkoituksenne kävellessänne tänne tän'iltana?
— Heh, — huudahti irlantilainen, — mitä te sanotte?
— Oh, jatka, O'Hara, — kehoitti Stafford levottomasti, lisäten puoliääneen Standishille: — Tosiaan, Jasper, käyttäydy siivosti, tai minä pesen käteni koko asiasta.
— Oh, onko hänen laitansa niin, — kuiskasi O'Hara kämmenensä takaa Staffordille, iskien leikkisästi silmää. — Niin, aioin sanoa, hyvät herrat, että nähdä miehen juoksevan, ellei hän ole ranskalainen, käy vasten luontoani. — "No, mitä hän sinulle teki?" sanoin minä (tarkoittaen teitä, sir Jasper). — "Oh", virkkoi kunnon kapteeni, "menin hänen luokseen kunnia-asialle erään ystävän puolesta, ja mies herjasi minua niin raa'asti huomautuksilla tukastani", sanoi hän, "että hän kelpaa vain, hullujenhuoneeseen", niin hän puhui. "Herjasi sinua", ihmettelin minä, "ja mihin nyt juokset? Tietenkin etsimään jotakuta tuttavaa? Herjaukset ovat iljettäviä", sanoin minä. "Varmaan", sanoo hän, "on mies hullu", sanoo hän. "No, mitäpä siitä?" virkan minä; "emmekö kaikki ole tosiaan enemmän tai vähemmän hulluja? Kah", sanon minä, "tämä näyttäisi pahalta naisten silmissä, miehistä puhumattakaan. Jätä asia minun toimitettavakseni, hyvä poika, niin kyllä minä hommaan; ja pidämmekin huolta, että sir Jasper tuo vartijansa mukanaan kentälle; ja tähän kaikkeen ei ole kellään mitään muistuttamista."
Sir Jasper hypähti jaloilleen.
— Kirottua irlantilaista hävyttömyyttänne! — karjaisi hän. — Tämä on enemmän kuin sietäisin keltään mieheltä! Ja, ellen erehdy, herra O'Hara, meillä on muitakin laskuja järjestettävinä.
— Meilläkö? — huudahti O'Hara, samalla lailla hypähtäen. — Nyt kuulen niistä ensi kertaa… mutta, tuhat tulimaista, minun ei koskaan nähdä hidastelevan, kun minut vaaditaan esille! Järjestän niin monta laskua kuin vain haluatte, sir Jasper… mikäli ne ovat miekallani eikä kukkarollani maksettavat.
— Vetäkää siis aseenne esille, mies! — ärjäisi sir Jasper, tanssien raivosta. Hän paljasti oman hopeakahvaisen miekkansa ja paiskasi huotran loukkoon.