— Tässä, sir Jasper, — sanoi sitten palvelija.
— Paina nyt mieleesi, mitä sanon, — virkkoi Jasper pontevasti. — Loordi Markham saapuu kello yhdeltätoista. Toimita kiesit valmiiksi häntä odottamaan; sano mylordille, että tapaan hänet viittä minuuttia vailla puoli kaksitoista Hammerin kedolla. Jos unohdat, niin paha sinut perii! Nämä pistoolit on sinun itse tuotava sinne. Odotahan, sano mylord Markhamille, että jos jään pois kohtauspaikalta, minulla ei enää ole ollut riittävästi henkeä jälellä sinne päästäkseni, ja hänen on siis suoraa päätä selvitettävä asia eversti Villiersin kanssa. Oletko ymmärtänyt, lurjus?… Ei, sinä kirottu kappale! Minä kyhään kirjeen mylord Markhamille annettavaksesi.
"Jumalani, Jumalani!" huudahti poloinen lady Standish ja tunsi polviensa vapisevan. "Mitä nyt? Vielä toinen ottelu! Eversti!… Miten Herran nimessä joutuu hän kahakkaan eversti Villiersin kanssa? Sehän on joukkoteurastusta! Silkkaa mielettömyyttä! Tämä täytyy estää!" Hän puristi päätänsä käsillään. "Sir Jasper on menettänyt järkensä", sanoi hän. "Mitä on minun tehtävä? Mitä on minun tehtävä? Ne surmaavat hänet, ja minä tulen sen aiheuttaneeksi. No, tuota noin, jos Kitty ehkäisee ensimäisen kaksintaistelun, enkö minä voi ehkäistä toista? Oi, olen kelvoton vaimo, ellen voi pelastaa puolisoani. Taivas johtakoon minua!" rukoili hän, ja hänen rukouksensa välähdytti tuuman hänen mieleensä.
Olihan piispa, Bathin ja Wellsin piispa! Se kunnianarvoisa pappismies oli osoittanut hänelle suurta ystävällisyyttä ja huomiota; hän osaisi välittää sellaisessa vaikeassa asiassa. Hän oli vaikutusvaltainen mies. Eivätkö he yhdessä voisi aikaansaada rauhaa Hammerin kedolla, ja eikö sir Jasperia voitaisi pelastaa vastoin hänen omaa tahtoansa, vaikkapa sitten jättämällä hänet lain kouriin?
Lady Standish riensi huoneeseensa ja kutsui sitten nenäänsä tuhauttelevaa Megrimiä.
— Paperia ja mustetta, — käski hän, — ja laittautukaa viemään kirjettä. On kysymys elämästä ja kuolemasta.
— Mylady, — sanoi Megrim sievistellen, — palvelen teidän armoanne kaikissa oikeissa asioissa; mutta toivon tietäväni velvollisuuteni luojaani kohtaan; enkä minä koskaan suostu enkä myönny ummistamaan silmiäni epäsäännöllisyyksille. — Hän oli edellisenä iltana ollut valmis tuomitsemaan isäntänsä, mutta puheet palvelusväen huoneessa olivat hänen sanojensa mukaan "avanneet hänen silmänsä". Ja kukapa nainen ei ole valmis langettamaan tuomiota kanssasisarestaan — varsinkaan palvelijatar emännästään?
Lady Standish tuijotti ällistyneenä.
— Mitä tämä merkitsee — sanoi hän. — Teidän on tehtävä, niinkuin
minä käsken, rouva Megrim. Että rohkenettekin! — huudahti lady
Standish, jonka tajunnassa asian todellinen laita äkkiä välähti. —
Mitä, hyvä ihminen, kirjeenihän on piispalle!
— Oh, — virkahti Megrim-rouva yhä pidättyvästi, mutta alistuen hyväksymään, — se on toinen asia! Olisinko, — tuhahti hän, — ankarampi kuin kristityn sopii? Kieltäisinkö apuni murtuneelta syntiseltä, käryävältä lampulta, jonka omatunto on herännyt? Olkoon hänen kunnianarvoisuutensa piispa vahvana varustuksena teidän armollenne katumuksen rosoisella tiellä. Amen!