VIII kohtaus.
Kymmenessä minuutissa kaunis nainen voi tehdä paljon kauneutensa lisäämiseksi. Vilkaistessaan viime kertaa kuvastimeensa, sillävälin kun Lydia riensi vuokraamaan kantotuolia, rouva Bellairs soi lasista heijastuvalle kuvalleen hyväksyvän hymyn, jota niin ihastuttava ilmiö ei voinutkaan olla aiheuttamatta. Sitten hän kääriytyi salaperäiseen, kaikki verhoavaan viittaan, sieppasi pienen samettinaamion pöydältä ja riensi matkalleen. Hän lähti kuin taisteluun hyökkäävä urhea sotilas pamppailevin, mutta toivehikkain sydämin.
Loordi Verney ja kapteeni Spicer olivat juuri päättäneet aamiaisensa edellisen asunnossa Pierrepoint-kadun varrella lähellä Pohjoisparaatia. Typerästi lörpötellen omista kokemuksistaan kaksintaistelijana, puhuen halveksivasti sir Jasperin mielipuolisuudesta, mutta kuitenkin vakuuttaen päättäneensä tappaa tuon viheliäisen riiviön kapteeni Spicer oli tehnyt täyttä kunniaa nuoren isäntänsä vieraanvaraisuudelle. Mutta loordi Verneyn, jonka posket milloin hehkuivat tummina, milloin saivat sairaloisen kalpeuden, oli vaikea nielaista ainoatakaan suupalaa. Hän siirtyi levottomasti seinäkellon katselemisesta ja taskukellonsa asettamisesta pistoolejaan pitelemään tai kiireisesti lisäämään vielä yhden jälkikirjoituksen virheellisesti tavattuun, mustetahraiseen jäähyväiskirjeeseen äidilleen, leskirouvalle. Sen kirjeen sepittämiseen hän oli käyttänyt puolet yöstä. — Siltä varalta, tiedättehän… — huomautti hän sen johdosta ystävälleen värähtävin äänin.
Kapteeni Spicer oli juhlallisesti luvannut mitä tunnollisimmin täyttää suosijansa viimeiset toivomukset.
— Rakas loordi, — oli hän sanonut, tarttuen häntä kädestä, — minuun voi luottaa. Jukoliste, sir Jasper on kuulemma hitonmoinen ampuja, ja tietysti, hihi!… tunnemmehan kaikki sananparren mielipuolen voimasta. Mutta tuskin on hän kaatanut sinut, Harry, niin vannon kautta kunniani, että hän riippuu miekkani terässä. Minä kostan puolestasi, Harry, älä sitä epäilekään. Siitä tulee oikein hieno juttu, josta ihmiset kilvassa puhuvat. Jumaliste, hän ei ole ensimäinen, jonka seivästän yhtä helposti kuin kokkisi pistäisi kalkkunan paistinvartaaseen. Enkö ole oppinut miekkailua suurelta Angelo Malevoltilta itseltään? Hihi… "naisen käsi", oli hänen tapansa sanoa, "mutta paholaisen pää!"
Tässä kapteeni Spicer ravisti luiset sormensa röyhelökalvosinten kätköstä ja katseli niitä suurella tyytyväisyydellä.
— Oh, sinä hirtehinen, Spicer, koetahan pitää suusi kiinni! — huudahti loordi Verney ärtyneesti.
Kapteeni nojasi taaksepäin tuolillaan ja alkoi kaivaa hammastaan hopeisella hammastikulla.
— Äsh, niitä aloittelijoita! — äännähti hän ikäänkuin itsekseen. — Pidä hermosi lujina, mylord, tai, lempo soikoon, voin yhtä hyvin tilata ruumisvaunut jo ennen lähtöämme. Hihi! Onpa hyvä, että sinulla on ystävä itseäsi tukemassa!
Kuului varovainen naputus, ja loordi Verneyn ilmeetön uusi palvelija (jonka kapteeni erityisesti oli hänen puolestaan pestannut ja joka, niin ainakin joku häijy irvihammas väitti, tasasi tämän herran kanssa palkkansa ja sivutulonsa) seisoi ovikäytävässä.