— Alhaalla on nainen, mylord, — sanoi hän konemaisesti. — Hän pyytää kaikin mokomin tavata mylordia, eikä halua poistua, vaikka ilmoitin hänelle, että mylord luultavasti oli kiinnitetty myöhään aamupäivään.
Loordi Verney vain tuijotti kummastuneena; mutta kapteeni Spicer hypähti tuoliltaan, ja hänen vaaleat silmänsä mulkoilivat uteliaisuudesta.
— Nainen, jumaliste! Verney, sinä vintiö, mitä tämä merkitsee?
Nainenko, Ned? Malttakaas, onko hän pitkä, vaaleaverinen ja solakka?
— Ei, sir, hän on lyhyenläntä, mutta hänellä on yllään niin avara viitta, etten oikein osaa sanoa.
— Onko hän kaunis, mies?
— En tiedä, sir; hänellä on naamio.
— Naamio? Hei, Verney, Verney, tämä on perin mielenkiintoista! Eikä hän tahdo lähteä pois, heh?
— Ei, sir, hän sanoi, että hänen täytyy tavata mylord, vaikkapa vain viideksi minuutiksi.
— Lihava, lyhyenläntä, naamioitu, — huudahteli kapteeni Spicer innoissaan ja hämmästyneenä. — Hyvä Jumala, meillä on vielä kymmenen minuuttia, kai kutsumme hänet tänne, Verney? Noutakaa hänet ylös, Ned.
Palvelija poistui, välittämättä loordi Verneyn sopertamasta kiellosta.