— Mutta sallikaa minun toki nähdä kasvonne, — tivasi loordi kuullessaan Spicerin kolkuttavan kovempaa. "Tahdon nähdä hänet ja suudella häntä", ajatteli hän itsekseen; "olisihan siinä jotakin eväiksi retkelleni kuolemaan".
— Miten uskallatte sitä pyytää? — sanoi hän. — Täytyykö minun suostua teidän pyyntöönne, vaikka te hylkäätte omani?
— Entä jos suostun pyyntöönne, — sanoi nuori mies, ja hänen sydämensä sykki hyvin nopeasti, — niin mitä annatte minulle?
— Oh, annatte, — matki nainen, — annatte! Kuka antimista välittää? Miehen tulee ottaa. — Näin sanoessaan hänen punaiset huulensa kaartuivat niin hurmaavasti maailman hohtavimman hammasrivin yli, että Harry Verney, jonka pää oli nopeasti alkanut pyöriä, menetti sen yhdessä sydämensä kanssa.
— Se on haaste, — sanoi nuorukainen vetäessään kätensä pois ja nostaessaan sen naamiota kohti.
— Ah, kavaltaja! — huudahti nainen, säpsähtäen viehättävään vastarintaan. Miehen sormet vapisivat pehmeillä, hyvältä tuoksuvilla kutreilla. — Ette saa, — sanoi hän, taivuttaen päätään välttääkseen kosketusta, ja täten hänen kasvonsa tulivat entistä lähemmäksi polvillaan olevan nuorukaisen kasvoja.
— Oo! — huudahti tämä ja suuteli häntä leukaan naamion alapuolelle.
IX kohtaus.
— Mylord, — melusi kapteeni Spicer ovella, — vaunut odottavat ja meillä on vain puoli tuntia ehtiäksemme Bathwickin niityille. Jumaliste, loordi Verney, tahtoisitteko olla viimeisenä kohtauspaikalla?
Loordi Verney hypähti jaloilleen. Sanat, levottomat naputukset tunkivat hänen huumaantuneihin aivoihinsa synnyttäen äkillisen vakaumuksen.