— Oi, — huudahti hän kuin koulupoika, — Jumalan tähden, Spicer, odota siellä ulkona.
— Ei, — virkkoi Kitty-rouva, hymyillen itsekseen naamionsa alla, — ei, minä tarvitsen kapteeni Spiceriä.
Loordi Verneyn naama venähti.
— Tulkaa tänne, — sanoi vieras, ottaen nolostunutta nuorukaista kädestä ja vieden hänet pöydän luo, jolla olivat hänen hetkistä aikaisemmin käyttämänsä kirjoituskojeet. — Tuossa, — virkkoi hän, — on paperiarkki. Istukaa, mylord, ja kirjoittakaa, kirjoittakaa, — kehoitti hän taputtaen häntä olalle; — kirjoittakaa, sir… tähän tapaan:
"Loordi Verney pyytää ilmoittaa sir Jasper Standishille, että hänen ymmärtääkseen riidanaihe heidän välillään johtuu pelkästä ikävästä väärinkäsityksestä, koskien loordi Verneyn tunteita lady Standishia kohtaan."
— Kirjoittakaa, kirjoittakaa! — Hän kumartui hänen ylitseen ja saneli.
Puolittain lumottuna ja kuitenkin hajanaisesti vastustellen alkoi nuori mies täyttää sivua kömpelöillä harakanvarpaillaan.
— Nopeaan, — kiirehti hän. — Lapsi-kulta, miten te tavaatte "riidanaiheen"! Viisi siitä, eteenpäin vain:
"Loordi Verney pyytää vakuuttaa sir Jasperille, että puhumattakaan mistään luvattomista tunteista, joita hän olisi rohjennut kehittää lady Standishia kohtaan, hän koko elämässään ei ole virkkanut hänelle muuta kuin kolme sanaa tai yhtä monta kertaa katsahtanut häneen ja että hän on antanut sydämensä toiselle naiselle, ainoalle naiselle, jota hän koskaan on rakastanut tai on rakastava."
Kynä oli pudota loordi Verneyn sormista. Hän säpsähti ja kääntyi tuolillaan vilkaistakseen kummastuneena salaperäisen vieraansa kasvoihin, ja taaskin naamio samalla kertaa sekä kiehtoi häntä että petti hänen toiveensa.