— Ette suinkaan tahdo vastustaa naista? — kuiskasi toinen korvaan. — Joutuin, meillä on vain yksi minuutti jälellä. Kah, antakaa kynä minulle, niin minä lopetan. — Hän sieppasi hanhensulan loordin kädestä, hänen kiharansa koskettivat hänen poskeaan, kun hän nojautui hänen ylitsensä paperia kohti. Nopeasti kiiti pieni käsi:
"Ellei sir Jasper tämän selityksen luettuaan katso voivansa peruuttaa loordi Verneylle tekemiään loukkaavia huomautuksia, niin loordi Verney on silmänräpäystä viivyttelemättä valmis kohtaamaan hänet, kuten sovittu on. Kaikkien näiden ilmoitusten todenperäisyyden takaa se nainen, jota loordi Verney rakastaa."
Hän otti arkin ja taittoi sen kokoon.
— Nyt, kapteeni Spicer, — sanoi hän, — astukaa vaunuihinne ja rientäkää sir Jasperin asunnolle, ja jos tuotte vastauksen ennenkuin kello lyö, niin sallin teidän poistaa naamioni, ja se pelastaa teidät kuolemasta uteliaisuuteen ja antaa teille myöskin jotakin lörpöttelyn aihetta seuraavaksi kuukaudeksi. Oh, kyllä tapaatte sir Jasperin kotona, — rauhoitti hän; — hän on näissä asioissa jo vanha ja kokenut, joka ei teidän ensikertaisen kaksintaistelijanne tavoin pidä kunniakysymyksenä tuoda suurta urheuttaan taistelupaikalle kahtakymmentä minuuttia ennen määräaikaa.
Laihassa ruumiissaan kapteeni Spicerillä oli lakeijan sielu. Hän olisi antanut paljon, jos olisi voinut vastustaa, mutta hän ei tohtinut.
— Mikäli tämä ei merkitse peruutusta, — sanoi hän. — Ystävän kunniaa en voisi vaihtaa edes kaunottaren hymyyn.
Kitty kohotti kirjettä ärsyttävästi ja vilkaisi kelloon.
— Ellette te tahdo sitä viedä, — virkkoi hän, — lähetän sen kantajalla, ja silloin ette koskaan saa tietää sen sisältöä. Sitäpaitsi, — lisäsi hän viekkaasti hymyillen, — jos sir Jasper pyytää anteeksi loordi Verneyltä, minkä hän tämän kirjeen saatuaan varmasti tekee, te saatte astua mylordin tilalle, tiedättehän, ettekä joudu syrjäytetyksi kunniakkaasta kohtauksesta.
— Tietysti, haa, tietysti! — huudahti kerskuri kelmeästi hymyillen.
Kitty-rouva sulki nauraen oven poistuvan miehen jälkeen.