Ah, miten helppo on rakkauden taito oppia ja miten vaikea unhoittaa!
Harry Verneyn täten unohtaessa koko maailman, ensimäisen kaksintaistelunsa, ja kunnian lakikirjan, sir Jasper istui laatimassa vastausta hänen tiedonantoonsa:
"Sir Jasper Standish on vastaanottanut loordi Verneyn selityksen samassa hengessä kuin se tarjottiin. Hän on aivan valmis tunnustamaan toimineensa kokonaan erehdyksestä ja pyytää loordi Verneytä vastaanottamaan hänen vilpittömimmän anteeksipyyntönsä ja ihailunsa ilmaisun loordi Verneyn kohteliaasta ja ritarillisesta käytöksestä sekä hänen onnittelunsa hänelle itselleen ja tuntemattomalle naiselle heidän kadehdittavasta asemastaan."
Kapteeni Spicer ei tarjoutunut korvaamaan isäntäänsä kiistakentällä. Päinvastoin hän osoitti sir Jasperille, joka otti hänet vastaan perin synkällä kohteliaisuudella, mitä nöyrintä selkää ja tarjosi verratonta nuuskaansa hätiköivällä ja mielistelevällä eleellä.
Palatessaan Pierrepoint-kadulle hän tapasi salaperäisen muukalaisen jo kantotuolissa ja loordi Verneyn nojaamassa sisälle sen ikkunasta hartaassa kuiskailevassa keskustelussa. Kapteeni Spicer tarttui leikillisesti häntä takinliepeestä, vetäen hänet pois ja pistäen sensijaan oman hupsun naamansa ikkunaan. Nainen oli naamioituja viittaansa puettu, kuten hänen lähtiessäänkin.
— Madam, olen toimittanut asianne, — sanoi hän. — Se oli vaikeasti selvitettävä juttu, johon tarvittiin… hm, tarvittiin sellaista tahdikkuutta, jota minulla mielestäni on. Sir Jasper oli tavattoman kiivastunut, yhtä hyvin olisi voinut yrittää puhua järkeä härälle. "Mutta hyväinen aika, sir", sanoin, "tulisinko minä, minä, kapteeni Spicer, tuomaan kirjettä, ellei se olisi sopusoinnussa mitä jyrkimpien kunniankäsitteiden kanssa?" Se sai hänet lannistumaan, madam…
Tässä Kitty-rouva sieppasi suuria häikäilemättä hänen liikehtivässä kädessään lepattavan kirjeen, kääntyi häneen selin, luki sen ja kuroitti sen loordi Verneylle, joka viipymättä oli kiertänyt toisen ikkunan luo.
— No, — virkkoi hän, — käskekää viedä minut Kaivohuoneelle. — Hän nojasi päänsä ulos ja loordi Verney toi omansa sen lähelle, ja sitten seurasi uusi kaksinpuhelu.
— Madam, madam, vaadin teitä täyttämään lupauksenne! — kuului toiselta puolelta kapteeni Spicerin hätäinen, ohut ääni. — Verney, ystäväiseni, minun täytyy pyytää sinua vetäytymään syrjään, minulla on sopimus tämän naisen kanssa…
— Sopimus? — kysyi naamioitu, kääntäen päätänsä.