Tässä kaikki hänen jäykkyytensä väistyi. Hän astui piispaa kohti ja toi kaameat kasvot aivan hänen kukoistavan, levottomasti hymyilevän naamansa eteen.
— Mylord, — uhkasi sir Jasper, — papinkauhtananne ei teitä suojele.
— Sir! — huudahti hengenmies.
— Papinkauhtananne ei teitä suojele! — toisti sir Jasper sillä tarmokkaan kylmäverisyyden äänellä, joka tuntuu värähtelevän kiljahduksen harjalla. — Voi teitä, paimen!
Sir, — kysyi piispa, — tahdotteko vihjaista…?
— Minä en vihjaa mitään, — huudahti toinen pilkallisesti hymyillen. — Jaha, madam, — virkkoi hän jälleen vaimolleen, — tämä on siis valintasi? Ainahan sinä olitkin hurskas nainen. Sinä haluat teoillesi kirkon hyväksymistä, eikö niin? — Ivan ilme hänen suupielessään oli sanoin kuvaamaton.
— Todellakin, — sanoi piispa, — olen kovin kiusaantunut. — Hän katsahti moittivasti lady Standishiin. — Kuten tiedätte, tulin tänne puhtaasta ihmisrakkaudesta, mitään aavistamattomana ystävänä. En odottanut tätä.
— Haha, — nauroi sir Jasper ilkeästi. — Niin, sir, en epäilekään, että tämä oli teille odottamatonta. Puhtaasta, haha… mitään aavistamatta… tämäpä on hupaista! Vaiti, madam, nuo voihkimiset, nuo krokotiilin kyyneleet eivät minua lumoa. Ka, arvoisa herra piispa, teidän hurskailunne eivät minua petä. Enkö ole lukenut kirjettänne? Oh, teillä on päässänne kyllä komea tukka, mutta minä tiedän… siitä puuttuu yksi kihara! Haa, Julia, sinun olisi pidettävä parempaa huolta lemmenpanteistasi.
— Minun täytyy tunnustaa, — lausui tohtori Thurlow majesteetillisesti, — että käytöksenne ja sananne ovat minun järki-paralleni aivan käsittämättömiä. — Madam, säälin teitä kaikesta sydämestäni!… Sir Jasper, — lisäsi hän tuimasti, asettaen käsivartensa ristiin rinnalleen, — palvelijanne, sir. Toivotan teille hyvää aamupäivää. — Hän harppasi ovelle, komeat jalat vavahdellen suuttumuksesta purppuranväristen silkkisukkien silmujen alla.
— Ei! — ehätti sir Jasper, tarttuen häntä häikäilemättä takinliepeestä. — Ei, ette te minusta niin pääse!