Sir Jasper oli tuntija. Hänen ajatuksensa itsestään, hänen uskonsa omaan arvostelukykyynsä, joka viime päivinä oli surkeasti heikontunut, alkoi jälleen kohota, ja se oli hänelle mieluista. Hän myhäili. Mylady Standish, joka vain naisille mahdollisella tavalla näkyi syventyneen tyhjän Puolikuun katselemiseen, samalla kun hän huolellisesti tarkkasi jokaista ilmevivahdusta puolisonsa kasvoilla, tunsi äkillisenä hehkuna ennen aavistamatonta luottamusta omiin voimiinsa. Leikillä, jonka hän oli aloittanut pamppailevin sydämin ja kurkku kuivana, alkoi olla hänelle jotakin omaa viehätystä. Niin helppoako se olikin? Niinkö helposti voi miestä ohjata? Hän halveksui ajatusta, mutta kuitenkin tuotti se iloa. Merkitsikö naisen rakastava sydän niin vähän, ja siro puku, uusi kenkä, keimaileva esiintyminen niin paljon? Ah, se oli katkeraa! Mutta tämän uuden menettelyn suoranainen seuraus: tuo katse puolison silmissä, tuo vienontunut ilme suupielessä, se oli liian suloista hyljättäväksi. Kitty oli oikeassa!
Sir Jasper tarttui hänen käteensä.
— On vielä runsas puolitunti päivällisaikaan, rakkaani, — sanoi hän. — No, älähän vedä kättäsi pois. Sinä olet suuttunut minuun? Jätin sinut itkemään, ja se oli epäystävällistä.
— Itkemään? — sanoi Julia, ja sydän nousi hänen kurkkuunsa, niin että hän tuskin voi puhua, ja Kittyn ohjeet tanssivat hänen silmissään kuin tulikirjaimilla piirrettyinä. "Tee hänet mustasukkaiseksi… ah, jos teet hänet mustasukkaiseksi, niin vielä sinä pelin voitat!"
— Jos itkinkin, virkkoi hän, — täytyikö minun välttämättömästi itkeä sinun tähtesi?
— Mitä nyt? — ihmetteli sir Jasper, päästäen pienen käden, joka niin hiljaa, mutta päättäväisesti ponnisteli vapaaksi.
— Hyväinen aika, — sanoi lady Standish, — olette te miehet sentään lystikkäitä! — Hän kohautti olkapäitään ja nauroi teennäisesti. Kuten kaikki umpustaan puhkeamassa olevat näyttelijättäret liioitteli hän osaansa. Mutta sir Jasper oli niin liikutettu ja hämillään, että hän ei joutanut arvostelemaan. Sitäpaitsi hänen sotisovastaan ei puuttunut heikkoja liitekohtia, ja vallattomalla sanalla Julia oli löytänyt sellaisen ensi askeleella.
— Mitä nyt? — sanoi mies. — Madam, mitä se merkinnee?
Hyräillen laulunsäveltä Julia kiinnitti jälleen huomionsa maisemaan.
— Julia, — pyysi hänen puolisonsa syvällä äänellä. — Julia, — toisti hän uhkaavalla intohimon myrähdyksellä.