— Koko iltapäivän? Kerro, lapsi. Tiedät, — sanoi hänen emäntänsä hurskaasti, — että minun täytyi viettää koko iltani rakkaan ystävän sairasvuoteen ääressä.
— Niin, madam, — sanoi neitonen, — ei puhuta mistään muusta kuin teidän omasta avioliitostanne nuoren loordi Verneyn kanssa.
— Herran tähden, tyttö, — parahti rouva, — älä toki iske päähäni niin kovaa niillä harjaksilla! Mikä sinuun on tullut? Ja mitä ihmiset asiasta ajattelevat?
— Ka, madam, — virkkoi hänen Abigailinsa, käsitellen harjaansa pehmeämmin ja sallien kiihtymyksensä ilmetä vain äänen terävässä värähdyksessä, — mylord Verneyn palvelija sanoo säälivänsä sitä, jonka täytyy mennä asumaan vanhan aatelisrouvan luo Verneyn linnaan.
— Haa! — äännähti Kitty ja hymyili onnittelevasti itselleen käsikuvastimeen.
— Ja herra Burrell, madam (hän on lady Marian hovimestari ja viisas vanha herrasmies onkin) sanoo, että häitä ei tule, madam, sillä yhtä vähän hänen oma rouvansa kuin Verneyn kartanon rouva sitä sallisivat, madam.
— Oh, vai niin, — huudahti rouva Bellairs jäykistyen, — siinäkö kaikki, mitä he siitä tietävät! Lydia, sinä petollinen, nenäkäs tyttö, miten rohkenet minulle sellaista juttua kertoa?
— Pyydän nöyrimmästi anteeksi, madam, — vastasi Lydia, tuhauttaen nenäänsä. — Kyllä minä sen sanoinkin herra Burrellille, että jos te todenteolla tahtoisitte ottaa puolisoksenne sellaisen pojanhoukkion kuin loordi Verneyn (anteeksi, madam, varmaan hänestä tulee hyvin siro nuori aatelismies, jahka hänen partansa alkaa kasvaa), niin ei suinkaan mokoma kuuro vanha kissa kuin hänen emäntänsä kykenisi sitä estämään. Ja minä sanoin loordi Verneyn palvelijalle, sille hävyttömälle lurjukselle, madam, että te pian opettaisitte leskirouvalle, mitä hänen rauhaansa tulee, kun kerran pääsisitte Verneyn linnan haltiattareksi.
— Niin, niin, — virkkoi rouva leppyneenä, — ja mitä muut tuttavasi
Bathissa puhuvat?
— Kartanonherra Juniperin ylikuski sanoo, että hänen isäntänsä joisi itsensä kuoliaaksi yhtä varmasti kuin kananmuna kolhauksesta särkyy niin pian kuin hän näkisi teidän kuuluvan toiselle, madam. Hän on nauttinut hirvittävät määrät madeiraa siitä asti, kun hän kuuli uutisen. Ja markiisin juoksupalvelija sanoo, että "lady Flyte järjestää nyt kaikki oman päänsä mukaan", sanoo hän, "sillä armollinen rouva ei kelpaa edes pitämään kynttilää leskelle"; suokaa anteeksi kielenkäyttö, hän ei parempaa osaa, hänen voimansa on enimmäkseen hänen säärissään, madam. Ja herra Staffordin kilparatsastaja sanoo, madam, että hänen mielestään te olette nainen, jota ei enää koskaan valjasteta pariaisoihin.