— Ei, armollinen rouva, herra Bowles oli ajamassa ja herra Thomas takaistuimella.
— Pyh, tyttö! Ottiko sir Jasper mitään matkakapineita?
— Otti kyllä, mylady; hänellä oli keltainen laukkunsa, sanoi herra
Toombs, ja pieni puinen laatikko.
— Taivas varjelkoon! — huudahti lady Standish yhä hätääntyneempänä.
— Ja minne he matkustivat?
— Kuulin, armollinen rouva, herra Toombsin sanovan, että he kääntyivät
Lontooseen menevälle tielle.
Mielellään olisi pyöreäsilmäinen tyttö viipynyt ja kertonut enemmän, mutta heikolla kädenliikkeellä lady Standish viittasi hänet poistumaan.
Tuntia myöhemmin Lydia reippaana tärkeydessään ja säteillen tietoisesta voimasta tapasi paljon koetellun nais-paran surkeaan haluttomuuteen vaipuneena.
— Rouva Bellairs tervehtää myladya ja pyytää teitä heti lukemaan tämän kirjeen.
Lady Standish otti kirjeen mustasormikkaisesta kädestä.
— Armollinen rouva, se on hyvin tärkeätä, — virkkoi Lydia, — ja minun käskettiin odotella siltä varalta, että voisin olla teille joksikin hyödyksi.