— — — — — — — — — — — — — — — —
— Aikaisin kaiketi meiltä kirkkoon mennään — sanoi Helka kotiin tultuaan.
— Se riippuu siitä, mitä sinä aikaisena pidät — vastasi asessori hymyillen. — Kello kymmenen olisi Bruunon mielestä aivan aikaista, vai miten?
— Kyllä minäkin melkein joka aamu olen unikeko, mutta niin kauan me tytöt emme sentään makaa milloinkaan.
— No siis, jos olet valmiina kello yhdeksän, niin meillä on hyvä aika. Hyvää yötä nyt, ystäväiseni, nukkukaa hyvin kaikki tyyni!
— — — — — — — — — — — — — — — —
— Meeri, miksi et ota vaatteita yltäsi?
— Ole vaiti, minä odotan, että pojat menisivät huoneeseensa. Tuo Kontio nyt puhuu iankaikkisesti tuolla ulkona. Etkö muista, että meidän piti poimia yhdeksää lajia kukkasia tänä iltana ja laskea ne pään-aluksen alle.
— Kyllä, kyllä, mutta mistä me ne nyt enää löydämme?
— Minä kyllä tiedän, mistä me ne löydämme; sitä paitsi päivä jo sarastaa. Ota kengät jalastasi, että pääsemme hiljaa hiipimään, muuten Bruuno saattaisi tulla ulos ja tehdä meille kiusaa. — No nyt meidän täytyy mennä!