— No siinä minun luullakseni ei mikään ole estämässä. Kas tuossa ovat Eedit ja Ester, jotka lupasivat tulla meitä vastaan, ja tuolla kävelee isä pitkin lehtokujaa; me tulemme varmaankin juuri parahiksi illalliselle.
— — — — — — — — — — — — — — — —
— Sain kirjeen tohtori Bong'ilta eilen — sanoi asessori seuraavana päivänä. — Hän on ollut katsomassa pientä raajarikkoa, johon tutustuimme kävelymatkallamme.
— Mitä hän sanoi Jannesta? — kysyivät nuoret innostunein mielin.
— Tohtori luuli, että poika voimistuisi melkoisesti, jos hän saisi mallaskylpyjä ja voimakasta ruokaa.
— Siihen heillä valitettavasti ei ole varaa — tuumi Freedrik.
— Ei, sen vuoksi olemmekin äiti ja minä päättäneet ottaa eukon ja pojan joksikin aikaa tänne. Muija saattaa auttaa Piilin matamia puutarhassa ja sillä välin hoitaa poikaa tohtorin määräyksen mukaan.
— Sepä oli kovin hauskaa — huusivat kaikki yhteen ääneen.
— Oi kuinka hyviä isä ja äiti ovat! — sanoi Freedrik.
Vielä samana päivänä lähti asessori köyhälle tuvalle, jossa raajarikko asui, ja toi hänet äitineen Kerttulaan, jossa he vastaiseksi saivat asettua tuvan takana olevaan kammariin. Lapset olivat kovin huvitetut pienestä vieraasta ja istuivat tuntikausia hänen luonaan oppiaksensa hänen tuohenpalmikoimistansa. Myöskin vanhemmat lapset menivät tuon tuostakin häntä katsomaan, ja Janne viihtyi nähtävästi hyvin uudessa ympäristössään.