Linnulla on niin ikävä
matkata maailmalla.
Siipi saa tuskin levätä
aavalla ulapalla.
Turhalla on niin ikävä
jonnekin pieneen kotiin.
Helppo ei yksin elämä
totu en miesten sotiin.
Jos mua oisit sa lempinyt
ja minä sinunlaista,
etsiä ei ois täytynyt
mun armasta kaukomaista.
Lasta jo hiukan uuvuttaa nukkuisi ainiaaksi. Sano, armas, saako uinahtaa uupunut ovesi taaksi?
KESÄ-ILTA.
Kesä-ilta tumma, hiljainen.
Yksin istun ikkunassa.
Ammoin melu lakannut
kaduilla on kauppalassa.
Koski kiitää, musta, lauhtunut
ohi kotipihan puiston,
vanha luotettava, ystävä,
hauta monen muiston.
Hiipii mieleen viime tuskani:
rakastitko koskaan mua?
Miksen jäänyt luoksesi, —
enkö rakastanut sua?
Rakastitko koskaan minua
vaikka pidit sylissäsi?
Hellään sua aina hyväili
pieni tuhma käsi.
Mitä tunsit kohtaan minua,
kun ma kanneltani soitin?
Hengen siivin kohota
vielä korkealle koitin.