Kuin hiljaa mulle kuiskaisit
— Voi, lapsi, rakastan sua!
Tulen syli avoinna luoksesi,
jos kerrankin kutsut mua.
Ei, valokuva on valhetta!
Olen rakastunut roskaan!
Luonnossa tuota ilmettä
en nähnyt hällä koskaan.
PIENI ÄIDIN LAULU.
Missä on äidin ainoa aate,
äidin pieni kapalo-vaate?
Äiti niin kysyy, vastaa yö, —
tuuli vain ikkunoihin lyö.
Missä on äidin lemmenkukka,
Kaipaako äitiä koskaan rukka?
Äiti niin kysyy, vastaa yö,
murhe äidiltä sydämen syö.
Missä on lapsen lemmetön taatto,
äidin ja lapsensa seura ja saatto?
Äiti niin kysyy, vastaa yö, —
kuolema ikkunalautaan lyö.
SYDÄNTÄSI MUSTEMPI.
Oli taivaani musta ennenkin, ja pilvestä tuiskusi tulta. Mut purppura valkosiivessä se loisteli kuten kulta.
Ja kun pilvestä iski salama,
niin minä iskin vastaan.
Ei aurinko, valonjumala
se pulaan jättänyt lastaan.
Nyt mustempi kuin milloinkaan, mustempi tuonelata Turjan, mustempi jumalan kuolemaa, sydäntäs mustempi, sun kurjan.