Sinun kauttasi silmäni tuijottaa,
hämärhuomenen kaukaisuuksiin.
Olen elämän heimolles antanut,
itse uppoan avaruuksiin.
Minä olen kuin mies ja nainen sa
he lemmen vuoteella makaa,
kun nainen laps jo nukkuu pois,
niin mies yhä valvoo, vakaa.
Minä miltei mielisin kysyä,
onko sinulla sielu.[9]
Kun seison korkeella vuorella,
olet mulle pohjaton nielu
Ja vaikka et rauhaa, onnea, et voi, et tahdokaan antaa, niin kaiho, kaipuu sun luoksesi ihan sanomaton kantaa.
VIERAAN NAISEN.
Makaan vieraan naisen vuoteessa vieraan naisen pitsit yllä. Kaikki vanhaa, hienoa, taidetta on täällä kyllä.
Vieraan naisen ruusut tuoksuvat,
vieraan naisen onni loistaa.
Miehen rakkautta toistaa
kullat, hopeat hohtoisat.
Amor mahongilla härnäilee:
miehen, miehen lempi antaa!
Naisen käsillänsä kantaa!
Mieli minun haikenee.
Soisin, armas, täällä olisit, —
en mä mitään pyytäis suita,
(olen ehkä huono, kulta)
syliini vain vaipuisit.