Univalssia harmaat hyttyset
ne tanssivat kattoni alla.
Niin sulosti sammuu päivyet
kesämajani kukkulalla.
Joku unosen aaltonen ailahtaa
ja kuiskii "hyviä öitä".
Sydän muistaa jotain laulajaa,
unin haastanen höperöitä:
olet kirkkain poikia Apollon,
siks veljeni sinua lemmin!
Sinä uskot unia auringon
yhä laulain sointuisemmin.
Vielä silmäni auon ja huokaisen:
myös rukoilla, iltani, muista:
oi, elämä kumma ja kultainen,
serenaadiin suruni suista!
Taas unosen aaltonen vierähtää,
ne velloo uudet ja uudet — —
ne soutaa yli — en totta nää —
vain uneni satujen suuret.
SUURI MYRSKY.
Suuri myrsky kiiti mulle kukkamaahan.
Katselin tuota ja säikähti mieli,
mutta ääntä en ainoota äännä.
Suuri myrsky löysi oitis hyödynheinät.
Katselin tuota ja hymähti huuli,
mutta ääntä en ainoota äännä.
Suuri myrsky riisti sitten kunnian kukan.
Katselin tuota ja silmääni kyynel,
mutta ääntä en ainoota äännä.
Suuri myrsky taittoi ystävyyden yrtin.
Katselin tuota ja kohosi rinta,
mutta ääntä en ainoota äännä.