Miksi hällä huulet värjyy, ranne niinkuin heinä heikko?
Tapansa on kumman tuhmat: öisin käy hän varkahissa kuutar-rouvan kamarissa kootaksensa kissan kultaa kuollehelle kullallensa.
RUNOILTU LEMPI.
Ällös, kulta, kylmi, ällös, hieno, hylji, vaikk’ kelmeni impesi kasvot, runo-impesi raukean sun!
Valot sammuta kammios ennemmin minut pitää pimeä hellemmin, ja ma kertoa voin, miks kalpenin noin: minä lempeni laulaen koin.
HYVEITTEMME ESI-ISÄT.
Niin oudosti rännissä raksuttaa, joku poikanen, pirun poikanen. Minä pöytäni ääressä valvoa saan, yhä huoleni ne on samat vaan.
Kenen piru se on, joka vainoo mua? Se turhaa on, sinä tahditon! Ei ole mulla aikaa hutkia sua! Omat piruni myös on pentuja vaan. Niitä hoitaa saan, niitä piiskataan, joka päivä maidolla ruokitaan.
MIIHKALNIEMI.
Ken viskoo tuoksuja valmujen?
Ne tulvaa sierainkaariin
ja luomiin silmäin raukeiden.
Saan kohta jo unien saariin.