Suuri myrsky etsi rakkauden ruusun —. Hypähdin silloin ja vihlovasti huusin, ruumiini heitin mä lemmen lehden päälle, ja katso: taukosi myrsky.
PIKKUNEN SALOME.
Koko maailman tahtoisin rikki ja kahtia revästä näin. Ja jos silmäni vihasta itki, lyö tulta ne jälkeen päin.
Ja ulapan äärellä seisten
mä myrskyä uhmailen.
Ja salaman taivaalta lyöden
vain taivasta herjaisen.
Ja sormeni timanteilla
myös tyyntä mä kiusailen
ja voileipäleikkiä vanhaa
vain rannalta viskailen.
Ei nimeni kaunis, kuulu,
mut varttani hierotaan.
Ja exotiikkaa imin,
jo niin mua vierotaan.
Kas taivas on mulle suonut,
mitä jumalat rakastaa.
Ja hetki on mulle luonut,
mitä tuhannet tavoittaa.
Ja jos kruunun kerran saisin,
niin narrit ruoskisin,
ja sitten heidät veisin
taas maskeraateihin.
Sinä viimenen narriparka,
joka seuraani innoin hait,
olet kaikkein halvin hölmö,
mut minut viimein nait.
Ja vaikka ma sulle nauran, niin luonani usein käy. Ma aina laulaen tanssin, ei suruja meillä näy.