KYTTYRÄÄNSÄ UJOSTELEVALLE.
Sä hyvin näyttelet. Sen siksi siedän.
Ja kyttyrääsi tuskin huomaakaan.
Ma aplodeeratakin innoin tiedän, —
saan muutkin sua uskomaan!
LEIKKIVÄ LAPSI.
On leluni kaikki rikki ja nukkeni halki pää. Nyt itkua, valitusta — torut äidin peljättää.
Niin ennen — nyt ei toisin, lelut vanhat rikki lyön, — mut särjetyn tähden itken ja torun pitkän yön.
IKUISET JUMALAT.
Ma aina etsin jumaloita
ja noita löydän ihanoita.
Ain uuden kanssa henkevätä
on arvostella elämätä.
Näin vuoroin kuolleisiin ma kiinnyn,
ja vuoroin eläviin taas piinnyn.
Kun kävin vielä kouluani,
sain lempiä vain kuolleitani.