Yössä tuolla muuten hiljaa,
Yössä niitän päivän viljaa,
kylmän kesän karpaloita,
niellä marjat karvastaa.
Sama tahti… sama tahti…
pisaroilla sama tahti…
Hymy ompi hyvä vahti!
Nousta ei saa myrskysää.
Pelkään, että tuulis tuimin, pelkään, että riehuis huimin — tuhma oisi raivo tää!
Pisaroilla sama tahti, hymy ompi hyvä vahti! Jos nyt nousis myrskysää, kuolo oisi mulle tää.
AJATTI TAATTO KARTANOSTAAN.
Nyt turman ruoskat vingahti! ja surman soihdut singahti!
Ajatti taatto kartanostaan, ajatti yöhön asunnostaan, ajatti yöhön tyttölastaan, kirosi kylmä kynnyksellä, kotia käydä kielsi.
Hän vielä viipyy taaton tiellä Anellen auki akkunoita… kun yössä tuulet tohajavat, ja peikot tummat tuijottavat, ja pelko päätä puistuttaa, ja surman pieni sulhoks’ saa.
KUTA — SITÄ.
Minä olen kuin nuorallatanssija
ja nuorani mun on lempi.
Kuta kummemmin minä muksahdan,
sitä hyppyni herttaisempi.