Vanhana kerron tarinasi, vanhana lempeänä mummona jollekulle lemmikilleni, joka iltahämärässä takkatulen räiskiessä polvilleni hiipii.
Rasian kansi on kiinni… käteni painaa kantta… katselen ulos.
Ilta on hiipinyt yllemme.
Sydämeni on täynnä sanatonta surua.
Katselen kauas ja kauan.
Mikä ilta! Miksi niin kaunis juuri nyt?
Kuulakas taivas ja sen rannassa purppurainen pilvisaatto, reunat hehkuen kullassa kuin polttava tuli.
Metsässä tummaa, hiljaa, jännitettyä.
Iltani lohduttaa, lupaa, ennustaa — — —
Sielussani herää jotain — —