Mitä? Sitä en saa kertoa — en Teillekään — —
EPITAPHIUM.
Mä hengen haudasta vein taaskin hautaan, mut tiellä paistoi aurinko ja usein kuu Myös mielistyin mä moneen outoon nautaan, ja juuri ennen hautaa oi’ hauskin rendez-vous!
VANKINA.
TSCHANDALAN KAUPUNKI.
Askeleissas lokaa, jäätä,
seuranasi hylkyväki.
Kanna siellä pystypäätä,
Herra senkin kuuli, näki.
Siellä sull’ on lapsuuskoti,
mennyt nuoruus, äiti, veli.
Yksi päivä tuskat poti,
mitä muiden ikä eli.
Aatelinen unelmissaan
pysähdy ei puolitiehen.
Tschandala saa kaupungissaan
ylhäisemmän naisen, miehen.
ENSI ONGELMA.
On murhe suuri sen lapsosen, joka syntynsä kiroaa. Epäluulot se ylhäin ihmisten ja koston alhaisten saa.