Ilta hetket antavi armaat, kas! Oi!
Tuolla puiston kuutamo hehkuu, uhkuu,
tenhovälkkein kiitävi virta, soivat
sirkkojen viulut.
Lintu, lintuin, leikimme kerran ennen
puiston yössä, huumaava tuoksu leyhyi
ruusuvöistä, uinuimme rinta rinnoin
nuorinta hurmaa.
Sentään, pienin, luule en minä huolien
että hetket yöhyen vielä silloin
riemu korkein ollut ois. — Sydän kuollen
eroa itki.
Muita teitä kohtalo johti. Kumman
ihmemaailman tuntea sain ma, uuden.
Meidät, lemmen, puiston ja surun nuoren
unohti aika.
Mutta kiitos, lintuni, aina sulle!
Sulta sai mun eloni ensi hurman,
annoit ensi lempeni laulut mulle,
kaunista kylvit.
Muisto vanhin. Unteni hämy sen toi.
Lintu leikin! Hellänä pyrki se luo.
Ällös värjy! Siunaus suurin nyt soi
lemmestä lasten.
DIONYSOS 1.
Sei klug Ariadne! — — — — — — Ich bin dein Labyrinth.
DIONYSOS 2.
Miksi solmian kukkasvöitä —,
häntä kiinikö kiehtoa vois?
Pian tanssien kukkiin hän kiertyy,
pian tanssien kiertyy taas pois.