Pärt Maddisson teetteli kohta kodikasta, riisui takkinsa.
"Asutpa sinä ylä-ilmoissa", hän sanoi ja pysähtyi katsomaan ikkunasta. Sumu peitti kaupungin, siellä, missä saattoi olettaa Emajoen uoman, kosketti sumu maata.
"Mitä sinusta sitten on tullut?" hän kysyi yhtäkkiä ja tarkasti kirjahyllyä.
Ants katseli hänen liikkeitään, itse seisoen kädet selän takana rauta-uunin edessä.
"Niin, jospa minä sen sinulle sanoisin. Huonekumppanuuden takia voi olla kerran avomielinenkin. Minusta on tullut suurennuslasi, jonka läpi voi katsella taudinitiöitä, jos ketä haluttaa."
Pärt Maddisson laski kirjan kädestään.
"Että mitä? Mikä se semmoinen on?"
"Onpahan vain semmoinen kapine…"
Pärt katsoi Antsiin pitkään, sanoi sitten:
"Eipä sinulla paljon kirjoja olekaan."