"Mistäs minä, — kyllä kerrotaan, jahka joudetaan. Entäs sinä itse, — oikea mamman lellipoika olit ennen aikaan, eipä sitä viikkoa vierähtänyt, ettei mamma jo taas lähetellyt piirakaisia tälle kultamurulle."

"Mitenkä sinun karriäärisi on käynyt?"

"Karriäärin, — karriäärejä on monenlaisia. Yhdelle on karriääriä se, että lentää taivaasta maahan, ja toiselle, maasta taivaaseen."

"Mutta sinunhan piti tulla soopelinahkaturkissa…?"

"Johan minä silloin sinulle sanoin, — että joko tulen kultakaluunoissa tai annan sille kaikelle palttua, — enkö sanonut?"

He olivat saapuneet Antsin asunnolle.

"Tule sisään", kehoitti Ants.

Hänen huoneensa oli ullakkokerroksessa, ikkuna kaupungille päin. Se oli matala, kaltevakattoinen ja sisustettu kuten ylioppilashuoneet ainakin, — rautavuode kukallisine huopapeitteineen, ja sen yläpuolella seinällä virolainen ylioppilaslakki sekä kaksi ristikkäin pantua värinauhaa, mutta ilman tavallisia miekkailusäiliä.

Kirjahylly oli jokseenkin tyhjä, sen alalaudoilla oli luentovihkoja ja kenkiä.

Suuri levypöytä ikkunan edustalla oli täynnä papereita ja yhteen kulmaan oli työnnetty teekeittiö sekä paperikäärö, arvattavasti makkaraa sisältävä.