"No, — entä sitten…?"
"No ja no… Koetin taas kotiopettajan virkaa, — ihan herraksi siliysin taas, odolia käytin, hammaspuikkoa taskussa kantelin, kynteni pyöristin… Renkutin ranskaa talon mademoisellejen kanssa, nyt sitä kiivetään, ajattelin. Hoidin kirjevaihtoa, joka päivä kirjoitin tähtiniekoille ja muille korkeuksille: teidän ylhäisyytenne, teidän jalosukuisuutenne…"
"Kerro vaan, — miksi et jatka?"
"Jatkanhan toki… Jouduin pois sieltä, — hm, samantekevä, minkätähden, — jouduin pois, sillä hyvä. Olin taas ylioppilaana, nyt jo näytin väriä, panin punaisen paidan ylleni. Luvut vaan eivät ottaneet sujuakseen."
"Etkö sinä vieläkään ole valmis?"
"En, — mutta ei minulla ole kuin viimeinen kurssi jäljellä. Suoritan kun ehdin. Minulla on nyt muita puuhia. Olen puolueen palveluksessa, matkustan ympäri."
Yhtäkkiä Pärt Maddisson nousi, kädellään huitasi:
"Luutaa täälläkin tarvittaisiin, — oikein aito luutaa, joka lakaisisi pois vanhan romun."
Ants jätti paikkansa uunin luona.
"Tarvittaisiin kyllä, — mutta, Maddisson, sen minä sanon sinulle, et sinä siihen kelpaa, — — enkä minä."