Ja samassa tuokiossa hän salaman nopeudella vajottaa kyntensä rehevään, äsken puhjenneeseen lehteen.

Hän istuu lattialla, sylissä helmiäishohtoinen näkinkenkä, niin iso, että hänen täytyy kaksin käsin kohottaa se korvansa juureen. Hän saa sen vain sunnuntaisin käsiinsä, lasikaapista, jossa on muitakin yhtä ihmeellisiä esineitä.

Se on ollut ennen merenpohjassa, kalliossa kiinni, vihreätä, suolaista vettä yllään ja ympärillään uiskentelevia merihirviöitä.

Se soi. Se on typösentyhjä, ja kuitenkin se soi.

Aallot laulavat koralliriuttoihin rauetessaan, laulavat palmut, laulaa sadekin, joka on kuin vuotavaa päivänpaistetta.

Kaukaisilta rannoilta viittailee kuin erivärisiä käsiä, eebenpuunmustia, kuparinpunaisia, teenkeltaisia. Kaikki kutsuvat. Kaikki tahtovat näyttää omat ihanuutensa. On vain kuultava kutsua.

Varhaisia, aikaisia kuvia, kuten irtolehtiä suuresta kuvakirjasta. Koko lapsuus on vielä kuin suuri, musta ja pyörivä kuvakaappi, jota katsomaan isä kerran Katinkan vei: toinen kuva tulee, toinen menee, yhteyttä ei niillä ole kuin siteeksi.

5.

Katinkan elämä on yhä samaa suloista hapuilemista, kompastelua ja ihmettelyä. Kuitenkin alkaa kaikki vähitellen kuin hahmoittua, muuttua muodoiltaan kiinteäksi, esineet ja ihmiset, Katinkan oman pikku ruumiin ulkopuolella. Oppii eroittamaan edes muutamia ryhmityksiä, vetämään joitakuita rajaviivoja, oppii sijoittamaan muutamat ihmiset lähelle, toiset kauemmaksi.

Mutta arvaamattoman pitkälti kuluu sittenkin aikaa kotiutuessa maailman ja ihmisten suhteitten sokkeloihin. Tuossa on nyt esimerkiksi Anni. Ulkonaisesti hänessä tosin ei ole mitään salaperäistä. Päinvastoin, koko hänen ulkonainen olentonsa on omiaan herättämään selvän ja turvallisen tunnon. Hän on vanttera, vyötäisistä lyhyt, povi kiinteä ja korkea, toinen valkea leuka hyväntuulisesti toisen alle pyöristymässä, silmät pienet, iloisen harmaat, kulmakarvoja tuskin nimeksi ja suussa kolmekymmentäkaksi valkeaa hammasta viisaudenhampaineen päivineen. Hänellä on lyhyet, lujat kädet, jotka jakavat hyväilyjä ja lyöntejä yhtä auliisti.