Katinka tuntee poskellaan Grosspapan kutittavan parran ja niskassaan Mummulin suutelot. Hänen täytyy kiireesti vakuuttautua siitä, että kaikki tuoksut ovat paikoillaan, että kellariholvi tulee homeelle ja happamalle viinille, Grosspapa havannalle ja puisto ihanalle, kuumalle sekoitukselle havu- ja lehtipuista, kukista, vedestä ja liejusta, mudasta ja muurahaisista.

Sata ja yksi päivää! Se on iäisyys. Se on kaksituhatta neljäsataa kaksikymmentäneljä tuntia, sataneljäkymmentäviisi tuhatta kolmesataaneljäkymmentä minuuttia ja kahdeksan miljoonaa seitsemänsataa kaksikymmentäkuusi tuhatta neljäsataa olemisen onnesta väräjävää sekuntia — uudenuutukaisella rihvelitaululla laskettuna! Se on jotain päättymätöntä, iät kaiket kestävää. Voi huoleti panna maata ensimmäisenä iltana Hovissa. Huomenna on vielä sata päivää jäljellä!

Kevyt kesäinen yö liukuu ohi kuin varjo. Valkenee päivä, yksi Hovin kesän sadasta ja yhdestä. Katinka herää ristikkovuoteessaan ja potkii yltään siniruskearaitaisen peitteen. Hän on myöhästynyt, aamukuoro on jo alkanut. Paja, pyykkiranta, tarha, väentupa, puisto, kaikki lähettävät tutut äänensä.

Katinka seisoo paitasillaan puutarhanpuoleisen ikkunan edessä. On kuin nuo äänet laulaisivat hereille päivän. Kaikki laulaa, myöskin mykkyys.

Alaverannalla isä puhaltaa vaskitorveen metsästysmarssia. Ja Katinka seisoo, pitkä, rabelainen kaula ojossa, kuunnellen, hän kuin kiirii tuon äänen mukana, joka tunkeutuu vaskitorven kiemuroista, kiirii vesille, yli kaislikon, ulos salmista, ulapalle saakka…

Tänään on taas oleva seitsemän iloa. Viikossa on seitsemän päivää, maailmassa seitsemän ihmettä, ja Katinka Rabella pitää olla joka päivä seitsemän iloa!

Ne olivat hänen osuutensa, hän vaatisi ne auringolta, maalta ja ihmisiltä!

10.

On hyvin helteinen päivä. Yläkerran asfalttiparveke polttaa jalkaa kuin tuli, Kataja- ja Koprasaaret kelluvat koitteesta alkaen korkealla kuin hopealiuoksessa.

Lyönnilleen kello kymmenen lähtee Mummuli liikkeelle Hovin kylkirakennuksesta, olisi voinut virittää kellonsa sen mukaan. Hän on jo täysissä pukeissa, musta pitsiviitta harteilla, korvakiharat järjestyksessä, askeleet lyhyet, sipsuttavat.