"Keksin sen nyt juuri. Istuin pöydälle ja heti juolahti mieleeni: näin on tehtävä! Mennään yöllä Soldat-niitylle ja siellä riisutaan sukat ja kengät. Oh, siellä on kukkia, sitä ei ole vielä niitetty."
"Siellä on käärmeitä", epäsi Mirka.
"Joutavia, käärmeitä on vain kivikoissa."
"Mutta minä olen nähnyt aidan raossa käärmeen", sanoi Mirka. "Ja käärme odottaa aina sitä, jonka se kerran on nähnyt, se ei mene ennen pois."
"Joutavia, luetaan sille käärmeen sanat."
"Mitä se on: käärmeen sanat?" kysyi Lenzy.
"Se on käärmeen luku. Käärme pelkää, kun sitä manataan."
Kaikki kolme katsoivat toisiinsa, huulet ja silmät palaen. Yöllä
Soldat-niitylle, kaikkien nukkuessa, — paljain jaloin yökasteessa!
"Mutta Grosspapa sulkee ovet iltaisin", sanoi Mirka.
"Mitä siitä! Me hypätään ikkunasta."