Tämä oli muuta kuin lentokokeet kolmikulmaiset huivit hartioilla. Kolme pientä, kiihkeätä sydäntä tykki kilpaa.
"Mutta joka tästä sanankaan hiiskahtaa, sen täytyy mennä viinikellariin ilman lyhtyä!"
Se oli rangaistuksista hirvittävin. Kaikki olivat täysin totisia.
Nyt se oli päätetty. Eikä kukaan saisi siitä koskaan tietää, ei edes
Kuninkaan Aatu.
11.
Päivä oli tänään päättymättömän pitkä. Grosspapa siirtyi toiselta sälesohvalta toiselle, aina auringon mukaan, istui, torkahteli, veti savuja havannastaan.
Katinka mittasi raivoissaan ruohopyöriön tien, — sitä oli tasan sata askelta.
Ennen päivällistä he kitkivät hernelavansa. Tämä oli Mummulin uusin kasvatusopillinen keksintö, talven kuluessa hän oli tullut vakuutetuksi ruumiillisen työn tärkeydestä. Hänen lastenlastensa oli kitkettävä tunti päivässä.
Mitään pelastusta ei ollut. Aurinko paahtoi suoraan selkään. Etäämpänä painautui Sofia Ivanovna mansikkamaahan. Sofia Ivanovna Biller oli jokin hyvin etäinen sukulainen ja marjoille perso.
"Sofia Ivanovna", kuului Mummulin ääni yläparvekkeelta, "joko taas olette mansikoissa?"
Sofia Ivanovna yritti kyyristäytyä yhä syvemmä pensaitten suojaan. Katinka, Lenzy ja Mirka kertoivat toisilleen päätäpyörryttäviä ryövärikertomuksia, vuoronperään, lieventääkseen kohtaloaan.