Vihdoin alkoi Kuninkaan ruokakello läpätä: "käy vellille, — käy vellille!"
Päivällinen syödään alasalissa, — kaikki ovat pukeutuneet uudelleen. Grosspapa on vaihtanut aamunuttunsa pitkään, mustaan takkiin. Hänen edessään pöydässä on pari viinipulloa; hänen lautasliinansa on kiinnitetty kaulaan ruusunpunaisella helmiketjulla, jossa on hopeiset hakaset.
Pöydän yläpäässä käy keskustelu saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi.
Mummuli vaihtaa yhtä suurella keveydellä kieltä kuin lautasia.
Alapäässä sensijaan vallitsee täydellinen hiljaisuus.
Ruokaa on niukalta. Mummuli on kerta kaikkiaan selittänyt, että paljosta syönnistä käy typeräksi. Varsinkin lasten on oltava vähäruokaisia.
Katinka katselee varkain Sofia Ivanovnaa. Hänen nenänpäänsä on täynnä pienenpieniä reikiä kuin neulatyyny.
Pesun Ripaksen pojat, jotka eivät myöskään saa pöydässä kyllikseen syödä, pistävät kurkkuja ja makkaroita puserojensa vyötäisiin. Ja suolaa heillä on aina taskussa.
Kun jo tulisi ilta!
Päivällinen on päättynyt. Vaelletaan hanhenmarssissa pöydän yläpäähän kiittämään Mummulia, suudellaan kädelle, jolloin Mummuli kiusoittavalla tavalla vuorostaan suudella kurluttaa niskaan.
Iltapäivällä Mummuli lähti ajamaan pikku kaleskoilla Possulin hoviin täti Agnes Wrenskyn kanssa.
Lenzy, Mirka ja Katinka yhä maleksivat. He päätyivät etehisen ikkunalle suurta saksalaista kuvakirjaa katselemaan. Heidän hajalliset hiuksensa sekaantuivat toisiinsa kuin kolme eri viljalyhdettä. He kykkivät yläkerran portailla, jalat alleen vedettyinä.