"Pitäiskö miun vaivasen tytön kaiken miun ikäin' naimatta olla?"
Kaunis Sisä-Miina piti kumpaakin hetken aikaa katseillaan kuumana, muikaisi veikeästi — ja otti Sepän-Antonin.
Villiruusujen tuoksu tunkeutui läpi pylväistön. Useat tytöistä olivat taittaneet ruusut rintaansa. Pojat tömistivät ja polkivat kuin riihtä puiden. Vene oli saapunut rantaan, — se oli Porkansaaresta.
Mentiin kaakkuria.
"Kaakkuri, kiikkuri, kirjava lintu…"
Nuori Kuninkaan-Kati lauloi. Hän oli ollut koko lauantaiyön Ahokkaan tansseissa, mutta kaikki oli käynyt ylen onnellisesti, ikkuna ei ollut säpissä, ja hän oli päässyt pujahtamaan vuoteeseensa Vanhan-Kuninkaan huomaamatta. Hän vähätteli nahkahihnaa!
Katinka, Lenzy ja Mirka olivat herkeämättä piirissä. He tanssivat Kuski-Heikin, Sepän-Antonin, Pylkkäsen Eljaksen, piispan- ja porkansaarelaisten kanssa. Heille kumarrettiin kuin aikuisille, isot ja karheat kädet tarttuivat heidän sinisilkkisiin vyötäröihinsä, heidät nostettiin kohoksi ja laskettiin taas lattialle.
Yht'äkkiä Katinka huomasi roomalaisen pyörötemppelin kaidepuun nojassa ruskeat, synkät kasvot, täynnä kipeää ja julmaa irvistystä.
Kuuromykkä seisoi siellä tapansa mukaan, kuokkimassa toisten ilonpitoa.
"Salamon, — miks sie et tanssi", huusi Katinka kuuromykälle.